Petra Puheloisen kolumni: Suomesta puuttuu urheiluyliopisto?
Olen entinen Suomen naisten kaksinpelin ranking ykkönen, ja WTA-listan paras sijoitukseni kaksinpelissä on 412. Rakastan liikuntaa ja huippu-urheilua ja kirjoitan harrastuksena huipputennikseen keskittyvää blogia. Blogi löytyy helppoajakivaa.blogspot.com
Nyt minulla on ilo ja kunnia saada kirjoittaa tennisaiheisia artikkeleita HVS-Verkkosanomiin myös vuonna 2023.
Suomesta puuttuu urheiluyliopisto?
Liikkumisen ja urheilun hyödyt on havaittu Suomessakin jo kauan aikaa sitten.
Suomesta löytyy mm. liikuntapainotteisia päiväkoteja, alakouluja, yläkouluja ja lukioita. On huomattu, että tulevaisuuden urheilutähtien on hyvä tehdä muutakin kuin vain urheilla. Nämä liikuntapainotteiset koulut ovat mahdollistaneet ja mahdollistavat yhä urheilun ja opiskelun yhdistämisen. Näiden koulujen läpikäyneistä osasta tulee huippu-urheilijoita, ja toiset puolestaan päätyvät jossain vaiheessa muihin työtehtäviin elämänsä aikana.
Silti jotain jää puuttumaan?
Maailmalla urheilun mahdollistavat ja urheilupainotteiset yliopistot ovat arkipäivää.
Moni suomalainen urheilija päätyykin opiskelemaan täydellä stipendillä urheilupainotteiseen yliopistoon ulkomaille. Näin siksi, että he haaveilevat yhä urheilumenestyksestä, mutta haluavat silti varmistaa hyvän tulevaisuuden opiskeluiden avulla. He ikään kuin pelaavat varasuunnitelman sille varalle, että heistä ei välttämättä tulekaan miljoonia tienaavia huippu-urheilutähtiä.
Suomessa tällaista mahdollisuutta ei vielä valitettavasti ole.
Esimerkiksi tenniksen aktiivisen harjoittelun ja kilpailemisen yhdistäminen suomalaisen yliopisto-opiskelun kanssa on oikeastaan mahdottomuus.
Monessa muussa urheilulajissa, joissa kilpaillaan huomattavasti harvemmin, yliopisto-opiskeluiden ja urheilun yhdistäminen on helpompaa.
Jotain tulisikin tehdä sille, että menestyneiden junioreiden tennisura jatkuisi huomattavasti aiempaa pidempään yliopistoa ja opiskeluita kuitenkin poisjättämättä.
Olisi hienoa nähdä, että myös Suomessa toimivien yliopistojen kautta näkisi suomalaisia tennispelaajia, jotka nousisivat vielä korkealle ammattilaisturnauksissa.
Toistaiseksi ainoa suomalaisen yliopiston käynyt menestynyt tennispelaaja on nelinpelitähtemme Harri Heliövaara. Hänenkin tapauksessaan, on kuitenkin todettava, että vaikka hän suorittikin suomalaisen yliopiston ja nousi sen jälkeen aivan huipulle nelinpelissä, hän oli lopettanut tenniksen peluunsa yliopisto-opiskeluiden ajaksi. Hän ei siis yhdistänyt yliopisto-opiskelua ja ammattimaista kilpaurheilua.
Jotain olisikin tehtävä, jotta myös meillä Suomessa olisi mahdollista harjoitella ja kilpailla ammattimaisesti tenniksessä ja silti suorittaa yliopisto-opintoja.
Tähän tarvittaisiinkin aktiivista tennisseurojen, tennisliiton ja yliopistojen välistä yhteistyötä, jotta kaikkien ammattimaisesta tennisurasta haaveilevien ei tarvitsisi jättää opiskeluja tauolle liian pitkäksi aikaa tai muuttaa ulkomaille opiskelemaan ja harjoittelemaan tennisyliopistoon.
Jos Suomessakin olisi ns. urheiluyliopisto, niin varmasti hyvien ja aktiivisten tennispelaajien määrä Suomessa jatkaisi kasvuaan entisestään.
Tähän tarvitaan vaan erinomaiset puitteet harjoittelulle sekä sopiva opiskelutahti.
Jos muualla yliopisto-opiskeluiden ja tennisuran yhdistäminen on mahdollista, niin miksei se olisi myös meillä täällä Suomessa?
