Repen palsta: Ajatuksia verkolla pelaamisesta, sinne menemisestä ja siihen vastaamisesta 

Viime viikot HVS-Tenniksen valmennuksessa teemana on ollut ”Etukenttäpeli/ohitus”. Treeniblokin nimi on kummajainen, mutta parempaa ei keksitty. Nimi rajaa toisaalta alueellisesti ja toisaalta lyöntiaikomuksen mukaan tekemisiä tilanteessa, jossa toinen pelaaja on verkolla ja toinen takakentällä.  

Verkolle meneminen 

Verkolle nousevan pelaajan kannalta tilanne edellyttää valintaa mennäkö vai ei. Monesti suosittelen ei-vaihtoehtoa. Ei, ellet ole varma, että verkolle menemisestä on joko hyötyä tai sille ei ole järkevää vaihtoehtoa. 

Lyhyeksi jäänyt vastustajan lyönti voi toimia starttina hyvään hyökkäävään verkolle nousuun. Samaten lepsu kakkossyöttö. Stopparin haussa tilanne voi olla kinkkisempi suhteessa ollako hyökkääjä vai puolustaja, mutta takakentälle paluuseen ainakaan ei ole aikaa. 

Nelinpelissä parisi yleensä olettaa, että sekä syöttäjän että palauttajan (hieman kauempana) partneri aloittavat verkolla. Vaikka väittäisit, että protkin nykyään aloittavat taaempaa ja Harrikin sitä ja tätä, niin sinut tyrmätään sanomalla: “Miten se sun pelaamiseen liittyy?”. Yritä siinä sitten järkeillä. 

Tilanne verkolla on yleensä tukala. Aikaa on niukalti ja vastustajalla on vaihtoehdoissa runsauden pulaa. Hänellä on vaihtoehtoina mm. laidat, jalkoihin matalaa, kohti kovaa tai korkea pallo kentän leveydeltä lobbina. 

Verkolle ei siis kannata mennä heppoisilla valmisteluilla. Kaksipelissä pitää päästä painostamaan ja varsinkin lähestymislyönnin kanssa pitää uskaltaa ottaa sen verran riskiä, että verkolle asti päästyä olo oikeasti tuntuu hyökkäävältä ja asema vahvalta. Ryminällä verkolle, ettei puolustus pääse asettumaan ja asettelemaan lyöntiään! 

Nelinpelissä valmiusasennon ja sijoittumisen pitää olla tip top eli päkiöillä valmiina blokkaamaan palloa ja oma kenttäpuolisko hyvin suojattuna. Samalla pelaajan tulee seurata, olisiko kentän keskustan ilmatilassa helposti noukittavia hedelmiä. 

Puolustaminen 

Puolustajan kannalta taktiset valinnat ovat siltä kannalta rajatut, että vastustaja teki jo valintansa ja alkoi viedä sinulta aikaa pois. Siihen pitää vastata, sillä loppu on lähellä. 

Puolustajan on yleensä hyvä ensin neutralisoida hyökkäystä ja nyt kun vastustajan hyökkäys on tapahtunut verkolle nousuna, matala pallo keskelle on hyvä valinta. Parhaassa tapauksessa onnistut tislaamaan virheen heti tai saat seuraavaksi otollisemman pallon ohittamiseen tai lobbiin. 

Puolustusasemasta suora hyppääminen voittolyöntiin on prosentuaalisesti heikko valinta. 

Puolustajan on hyvä pitää pää kylmänä ja koittaa lukea kenttää sekä vastustajan sijoittumista ja liikesuuntia tarkasti. 

Summa summarum 

Yksi asia puoltaa verkkopelaamista isosti. Se on hauskaa vaihtelua kaaripallon tuuppimisen lomaan.  

Eli eteenpäin mars mars. Tuumaakaan ei anneta periksi. 

 Repe