Tenniskoutsin hyvinvointi

Kaikki tietävät mitä tennisvalmentajan työ on, mutta harva tietää mitä se vaatii. Työ näyttää leppoisalta pelailulta ja välillä heitetään pari vinkkiä ja taas jatketaan treenejä. Kuulostaa kevyeltä hommalta. Toista mieltä ovat kuitenkin HVS-Tenniksen valmentajat Reijo Tuomola ja Anders Wallén.

”Valmentajan työ on fyysistä ja sitä ei itse valmentaja aina edes muista.” sanoo Wallén. Jalat ovat kovalla koetuksella, kun työviikot ovat kentällä yli 25 tuntisia, joidenkin työviikot ovat jopa paljon pidempiä. Pallon lyöminenkin laittaa kehon koetukselle. Staattinen toistaminen kämmenpuolelta rasittaa ja kuluttaa selästä sormenpäihin asti. Ehkä isoin haaste valmentajalle on, että hän pystyy olemaan jokaisella tunnilla täysin läsnä henkisesti ja fyysisesti. ”Asiakas huomaa nopeasti, jos valmentaja ei ole täydessä kunnossa. Työhyvinvointi on investointi, jossa työnantaja ja työntekijä ovat täysillä mukana.” toteaa Tuomola. Samat haasteet toistuvat monissa muissakin liikunnan alan ammateissa. Joillekin ratkaisuna saattaa olla jopa leikkaus, jotkut sinnittelevät särkylääkkeillä.

Valmentajat osaavat kyllä opastaa valmennettavia, mutta osaavatko he opastaa itseään? HVS-Tennis on viime vuosina alkanut panostaa valmentajien työhyvinvointiin, mutta yleisesti lajivalmentajien työhyvinvoinnista puhutaan hyvin vähän.

Reijo ja Anders ovat mukana Auronin kampanjassa -”Sota turhia särkylääkkeitä vastaan”, josta viestitään kevään aikana Auron fysioterapeutit  ja HVS:n some-kanavissa. Kaksikko päivittää kokemuksiaan mm. fysioterapian vaikutuksista tenniksen kautta esille tuleviin fysiologisiin vaivoihin sekä ammattiliikkujan työhyvinvoinnista ja senioriliikunnan mahdollisuuksista tenniksen parissa. Tavoitteena molemmilla valmentajilla on olla hyvinvoiva työntekijä, joka pääsee hyödyntämään tulevaisuudessakin vahvuuksiaan ja osaamistaan parhaalla mahdollisella tavalla.