Collegetennis: Mahdollisuus rapakon takana

Moni tennispelaaja on vuosikymmenien saatossa suunnannut lukion jälkeen USA:n yliopistotennikseen. Jenkkeihin lähtö oli erityisen suosittua 60- ja 70-luvuilla syntyneiden parissa ja nyt yliopistotennis on tehnyt uutta tulemista varsinkin 90-luvun jälkimmäisellä puoliskolla syntyneiden parissa.

Yliopistotennis on erinomainen mahdollisuus yhdistää yliopisto-opinnot sekä kilpatennis: puitteet niin koulunkäyntiin kuin harjoitteluunkin ovat huippuluokkaa ja otteluita kertyy kauden aikana kymmeniä. Lisäksi joissakin yliopistoissa on mahdollisuus pelata yksilökilpailuja ja osallistua jopa ammattilaiskisoihin.

Yliopistotennis on lisännyt suosiotaan myös kansainvälisesti: yhä useampia maidensa kärkipelaajia ja junioreiden ITF-kiertueella hyvin pärjänneitä pelaajia on suunnannut junioripelien jälkeen USA:han, samoin kuin USA:n parhaimmiston on nähty enenevässä määrin jatkavan tennisuraansa junioreiden jälkeen yliopistossa. Yksi iso syy tähän on ammattilaistenniksen fyysisten vaatimusten koveneminen ja huipulle pääsyn keskiarvoiän nousu sekä tietysti tämän transitiovaiheen (junioreista TOP100) vaatimat taloudelliset panostukset. Patrick Kaukovalta kommentoi: ”Aloittakaa hakeminen ajoissa sekä menkää katsomaan eri kouluja, tehkää paljon taustatöitä koulusta, joukkueesta ja valmentajista. Ja muistakaa kysyä paljon kysymyksiä! Minultakin saa kysyä neuvoa, jos tarvii.”

Seuraavassa esitellään muutama tarina pelaajista, jotka lukion ja HVS:n kilpatenniksen jälkeen suuntasivat yliopistotennikseen. Yliopistoja on tuhansia ja erot eri koulujen välillä ovat suuria, kuten tarinoistakin selviää.

Kuka: Herkko Pöllänen
Ikä: 26
Yliopisto: Valmistui Ohio Statesta

Neljän vuoden college tennisura Ohio Statessa antoi todella paljon kentällä ja sen ulkopuolella. Sain paljon uusia ystäviä ja kokemus kasvatti minua sekä pelaajana että ihmisenä. Korkealla tasolla pelaamisen ja opiskelun yhdistäminen oli haastavaa, mutta myös todella palkitsevaa. Yliopistotennis opetti minua ottamaan vastuuta omasta tekemisestä ja valmisti minua tulevia haasteita varten.

Suosittelen yliopistotennistä sekä huipulle tähtääville tennispelaajille että akateemisesta koulutuksesta kiinnostuneille pelaajille. Yhä useampi nuori lupaus valitsee college tenniksen suoraan ammattilaiseksi siirtymisen sijaan koska yliopistotennis antaa aikaa kehittyä pelaajana ja mahdollistaa myös yliopistotutkinnon. Lukuisat yliopistot tarjoavat hulppeat tennis olosuhteet ja USA:n college tenniksen taso on menossa kovempaan suuntaan vuosi vuodelta. Parhaimmat pelaajat kiertävät Challenger-tason ATP kisoja opiskelujen ja collegematsien ohessa.

College tennis mahdollisuutta harkitsevien pelaajien kannattaa olla aktiivisesti yhteydessä yliopistotennisvalmentajiin hyvissä ajoin ennen lukiosta valmistumista. Suosittelen valitsemaan koulun, jonka valmentajasta saa positiivisen vaikutelman. Amerikkalaisen jalkapallojoukkueen sisältyminen urheilulajeihin on iso plussa, koska se kasvattaa koulun resursseja huomattavasti.

Kuka: Julius Kaverinen
Ikä: 24
Yliopisto: University of West Alabama

Julius oikeassa laidassa, Nuutti hänen vieressään

Tosiaan täällä 5 on suomalaista tennispelaajaa tällä hetkellä: Henrik Sinkko, Noah Johansen, Ilari Vesanen ja Nuutti Jokinen mun lisäksi. Mä ja Henrik ollaan oltu apuvalmentajina nyt kohta vuosi jo. Sitä ennen molemmat pelattiin 4 kautta täälä. Markkinointi on mun pääaine ja kuukauden päästä olisi tarkoitus valmistua.

Koulu oli aluksi rentoa ja otin sen vähän liian löysästi. Ekat kaks vuotta otin koulun tyhmän rennosti ja keskityin vaan tennikseen ja vähän juhlimiseenkin. Sitten ymmärsin, että ei se silleen toimi. Pistin kaiken panostuksen kouluun ja treenaamiseen ja juhlat vähemmälle. Treenimäärä yllätti alussa vähän, niin paljon tennistä ja fysiikkaa. Harjoitellaan pääosin isoissa n.10 hengen ryhmissä, pelataan paljon harjoituseriä ja välillä on henkilökohtaisia harjoituksia kahdestaan valmentajan kanssa. Niitä olen viimeisen vuoden ajan valmentajana paljon pitänyt pelaajille.

Paras juttu mun mielestä on se, että itse huomaa, miten paljon on aikuistunut täällä ollessa. Mulle sopeutuminen oli tosi helppo juttu: pärjää hyvin sillä, että vaikka ei osaisikaan hyvin englantia, niin pistää vaan ”rallienkun” päälle, kaikki ymmärtää kyllä. Muutamia tulokkaita on nähty vuosien aikana, ketkä ei saa sanaakaan suusta, mutta sitten jo kuukauden jälkeen on ihan mukana jutuissa. Hyvä esimerkki Ilari Vesanen, jonka englanti ei ole paras mahdollinen, mutta aina yrittää puhuu parhaansa mukaan! Kaiken kaikkiaan mahtava kokemus ja todellakin semmonen, minkä tulee aina muistamaan!

Kuka: Patrick Kaukovalta
Ikä: 21
Yliopisto: University of Alabama

Patrick (vasemmalla) on piskellut 2, 5 vuotta urheilupsykologiaa. 

Ainut alkushokki koulun suhteen oli läksyjen määrä. Koulunkäynti muuten ei ole hyvin vaikeaa kunhan muistaa läksyt vain tehdä joka päivä.

Ennen Jenkkeihin menoa luulin, että tenniksen taso ei olisi hirveän kova ja että hyviä pelaajia olisi vähän. Siellä on kuitenkin paljon hyviä pelaajia, jotka ottavat tenniksen erittäin tosissaan.

Joillekin saattaa olla hankalaa eläminen siellä aluksi, jos ei ole tottunut olemaan itsenäinen. Pitää oppia pitämään itsestään huolta sekä ottaa vastuuta jokapäiväisistä tehtävistä esim. siivoamisesta tai laskujen maksamisesta.

Treenaamisessa on hyvin paljon eroja eri koulujen välillä. Meillä on yleensä 2-3h tennistä päivässä ja sitten tunnin fysiikkatreeni päälle, jonka jälkeen meillä on vielä pakolliset rullaukset ja venyttelyt sekä jääkylpy. Aluksi tuntui, että päivät oli liian pitkiä kun aamusta iltaa oli tekemistä eikä yhtään vapaa-aikaa, mutta siihen on vuosien mittaan tottunut. Kun joukkueessa on kuitenkin 9 muuta kavereita, joiden kanssa on aina hauskaa niin treenaaminen ja jopa koulunkäynti on ihan kivaa.

Meillä on urheilijoilla oma ruokala, missä on aamupala, lounas ja illallinen joka arkipäivä. Siellä syön yleensä aamupalan ja illallisen. Lounaan syön yleensä kentillä. Ruuan suhteen pitää kyllä olla tarkkana, kun niin paljon houkutuksia on. Siellä kuitenkin on paljon terveellisiä vaihtoehtoja myös. Pakko myöntää, että mulle on kyllä pannukakut ja burgerit maistunut aika hyvin.

Ekan vuoden asuin kampuksella opiskelijakämpässä, jonka jälkeen muutin yhden toisen tiimiläisen kanssa omaan kämppään ihan kampuksen ulkopuolelle. Liikun yleensä bussilla tai pyörällä kampuksella.

Yliopistotenniksessä tykkään eniten joukkueena voittamisesta. Se on myös opettanut paljon paineiden sietokykyä sekä miten tärkeää on pitää huolta itsestään sekä koulussa että vapaa-ajalla.

Itse pidän todella paljon koulun muiden lajien seuraamisesta ja katsomisesta. Parhaat kokemukset on tullut jenkkifudis, peleistä joissa 100 000 ihmistä kannustaa koulujoukkuetta.

Kouluja, joukkueita, valmentajia, sekä eri tasoja on niin paljon että yliopistotennis sopii ihan kaikille.

Kuka: Nuutti Jokinen
Ikä: 20
Yliopisto: University of West Alabama, freshman (1. vuotta opiskelemassa)

Nuutin pääaineena on Sports Management – halu olla tulevaisuudessa töissä liikunnan parissa.

Alku oli mielenkiintoista aikaa, kun saavuin Amerikan mantereelle ensimmäistä kertaa elämässäni. Pieni kulttuurishokki iski, mutta se ei haitannut. Ihmiset ovat avoimempia,sää oli kostea ja todella kuuma,ruoka oli erilaista sekä lähes kaikki oli hieman erilaista kuin Suomessa, mikä loi eksoottisen fiiliksen.

Eläminen on tehty erittäin helpoksi freshmaneille, joka auttaa alussa kun sopeutuu koulun rytmiin. Kaikkien freshmanien tulee asua ensimmäinen vuosi kampuksella, jonka jälkeen voi muuttaa kampukselta jos haluaa. Campuksella eläminen oli tehty erittäin helpoksi. Tunnit, tennis, pyykkitupa, ruokala ja kaikki tarpeellinen oli muutaman minuutin kävelyn päässä asunnostani. Asuntolassa asutaan huonekaverin kanssa ja itse pääsin asumaan toisen tennispelaajan kanssa, mikä oli tosi kiva juttu. Ruokalassa oli hyvät ruuat eli pitsan ja burgereiden lisäksi sieltä löytyi ihan järkevää ruokaa kuten pastaa, salaattia, perunaa, lihoja yms.

Opiskelu englanniksi toi alkuun oman haasteen, mutta totuin siihen nopeasti. Englantini oli hyvä jo ennen kuin lähdin jenkkeihin, mutta se on jo hioutunut selvästi paremmaksi. Tunnit olivat pääasiassa luentoja ja opettaja antoi läksyt, jotka tehdään deadlineen mennessä. Huomasin, että opiskelua tarkkaillaan paljon eli jos koulu ei suju, niin siitä saa varmasti kuulla valmentajalta. Jos koulu ei onnistu, niin ei pääse pelaamaan tennistä. Opiskelusta kuitenkin selviää helposti, kun vaan jaksaa tehdä läksyt ja keskittyä tunneilla.

Tennistreenejä meillä oli 6 kertaa viikossa + fysiikkatreenit sekä omatoimiset harjoittelut. Tennistreeni kesti usein 2 tuntia, jonka päälle usein oli jotain ohjattua fysiikkatreeniä kuten esim. kuntopiiriä, juoksua tai sali. Välillä jos satoi, niin meillä oli pelkästään fysiikkaa, joka oli vähän tiukempi. Koko joukkue treenaa samaan aikaan eli alkulämmöt, treeni, venyttelyt tehdään yhdessä. Omatoimisia harjoitteluita oli vähintään tehtävä kerran viikossa koutsin kanssa, missä usein hiotaan jotain osa-aluetta esim. jokin kuvio tai lyönti. Nelinpeliä harjoitellaan todella paljon, kun vertaa siihen, että Suomessa sitä tuli todella harvoin pelattua. Lisäksi täytyy mainita, että meillä oli hyvät huoltopalvelut käytössä eli hierontaa, jääkylpyjä, teippauksia jne. oli tarjolla aina kun tarvitsi, mikä oli kiva juttu.

Matsit olivat kohokohtia arjessani, sillä tunnelma oli jokaisella pelaajalla ja koutsilla katossa. Joukkueemme oli hyvin tiivis ja meillä oli hyvä henki. Kaikki kannustivat ja tukivat toisiaan. Yllätyin kuinka hyvä tasoista tennistä jo 2. divisioonassa pelataan. Helppoja matseja ei juurikaan ollut ja jouduin laittamaan itseni täysillä likoon voittaakseni matseja. Kisamatkat kuljettiin pikkubussissa, mitkä olivat välillä suhteellisen pitkiäkin, mutta ne taittuivat hyvässä seurassa.

Olen tykännyt arjestani paljon ja en kadu yhtään jenkkeihin menoa. Opiskelua ja treenejä on paljon ja asuminen yksin kaukana kotoa vaativat totuttelua. Niihin totuttautuminen on kasvattanut itseä paljon. Paras hetki muiden hyvien hetkien joukossa on se kun 3-3 tilanteessa voitin kolmannessa erässä ratkaisevan singelin ja ratkaisin otteluvoiton meille. Tunnelma oli matsissa ja sen jälkeen oli erittäin hieno. Suosittelen yliopistotennistä kaikille, mutta erityisesti niille, jotka haluavat pitää tenniksen isosti mukana elämässä samalla kun suorittaa yliopisto opintoja.

Kuka: Risto-Matti Lanne
Ikä: 28
Yliopisto: Lander University (2. div) 2013-14 ja Georgia Southern University 2014-16. Pääaineena journalismi

Missä vaiheessa koulua olet nyt tai mitä tehnyt koulun jälkeen?

Valmistumisen jälkeen palasin Suomeen ja tammikuussa aloitin varusmiespalveluksen. Armeijan jälkeen hain uuteen kouluun Suomessa ja sillä tiellä olen edelleen.

Suurimmat yllätykset ja vaikeimmat asiat tottua?
Yleiset yhteisopinnot, joissa opetettiin vielä Suomessa lukiossa tulleita asioita. Tätä on käytännössä puolet neljän vuoden tutkinnosta. Arvosteluasteikko A-F oli myös uutta ja se jakautui prosenttien mukaan, esim. 90 % kokeen/kurssin pisteistä on A, 80 % B jne. Lisäksi akateeminen taso oli varsin matala, sillä kotimaiset arvosanaan 7 riittävät suoritukset toivat käytännössä aina A:n. Kouluissa ymmärretään myös urheilijoita paremmin ja asioita pystyy järjestelemään, jos joutuu olemaan pois pelireissujen vuoksi.

Yliopistopelaajien periksiantamattomuus on shokeeraavaa. Yksikään 40-0 tai 5-2 johto ei tarkoita, että game, erä tai ottelu olisi jo hallussa. Kaikki taistelevat 100 lasissa viimeiseen pisteeseen asti, eikä ”nimellä” voitettuja otteluita tule. Oman mausteensa tuo myös no-let ja no-ad säännöt, jotka saattavat luovat tiukkoja tilanteita ja/tai ratkaista niitä. Nelinpelin merkitys on yliopistotenniksessä todella iso ja siksi sitä myös harjoitellaan verrattain paljon suhteessa koti-Suomeen.

Ihmisten sanaan ei voi samoissa määrin luottaa kuin Suomessa. Useammankin kerran olen käyttänyt lausetta: mikään ei ole varmaa ennen kuin se oikeasti tapahtuu. Jos joku lupaa tarjota kyydin, tulla käymään, jeesata jossain asiassa, ei se välttämättä tarkoita vielä yhtään mitään. Yhteiskunta pyörii täysin autojen ympärillä ja kävellen/pyörällä on hankala päästä liikkumaan, kun ei ole esim. jalkakäytäviä ja autoilijat eivät paljoa väistele.

Miten sopeuduit jenkkikulttuuriin?
En lähtenyt kritisoimaan heidän ”tyhmiä” tai järjettömiä tapojaan tehdä asioita tai elää. Monella ulkomaalaisella menee valtavasti energiaa, kun he tuskailevat paikallisen kulttuurin erikoisuuksia. Lähdin avoimin mielin ja otin asioista selvää, jotta pystyin ns. normaaliin small talkiin ja puhumaan amerikkalaisille heidän asioistaan. Hyvä kielitaito helpottaa ja se kehittyykin valtavasti, jos a) ei ole muita suomalaisia samassa koulussa tai b) minimoi suomen kielen käytön toisten suomalaisten kanssa.

Miten valmennus- ja harjoituskulttuuri eroaa suomalaisesta, entä koulu ja elämä yleensä?
Riippuen valmentajan taustoista useammin treenatessa luotetaan määrään eikä laatuun.

Systeemi on sikäli erilainen, että valmentaja päättää ja jakaa pelaajien stipendit, jolloin jokaisen on tehtävä tasan valmentajan tahdon mukaan. Suomessahan asia on toisinpäin,

kun pelaajat maksavat valmentajalle. Tuolloin pelaajilta voidaan vaatia huomattavasti enemmän, eikä kieltäville vastauksille ole sijaa. Meininkin on siis ajoittain mallia armeija. Se kehittää, kun väsyneenäkin saa itsestä enemmän irti (on pakko). Myös joukkueena harjoittelu on varsin erilaista ja usein tulee ylitettyä itsensä, kun huonoinakin päivinä on annettava parhaansa joukkueen eteen. Ylipäätään treenataan ”kovempaa” kuin Suomessa, eikä itsensä säälimiselle ole aikaa tai tilaa. Toki päivittäinen (pakotettu) ammattimaisuus, ilman samanlaista palkkaa kuin ammattilaisilla, voi tuntua raskaalta. Siksi kotimaan kamaralla pitää tarkkaan miettiä, kuinka paljon kannattaa/jaksaa pelata.

Mahdollisuudet hyvään syömiseen on olemassa, se vain vaatii itseltä hieman viitseliäisyyttä ja kokkaustaitoja. Koulun ruokaloiden taso vaihtelee, mutta jokaisesta löytyy amerikkalaisen ravinnon peruspilarit: pizzat ja burgerit. Ulkona syömiselle on valtava määrä vaihtoehtoja ja niissäkin haitaria on melkoisesti. Itse kokeilin kaikkia vaihtoehtoja ja paras tulos oli yhdistellä kaikkia edellämainittuja. Osan ruuasta tein itse ”meal prep”-tyylillä isoina satseina, osin söin koululla ja osan ruuasta ostin/tilasin ravintoloista. Itsekuri on tässäkin isossa roolissa.

Asumisessa on kaksi vaihtoehtoa: koulun asuntola tai jossain asunnossa/talossa kampuksen läheisyydessä. Koulun asuntolat ovat pääsääntöisesti muualla kalliimpia, mutta isoissa kaupungeissa ja keskustoissa edullisin paikka. Asuntoloiden hintaan kuuluu sähköt, vedet, internet-yhteys yms., mutta harvassa paikassa asuntolahuoneeseen ei kuulu esim. kunnollista keittiötä. Omassa kämpässä asuessa vapauksia on hieman enemmän ja syrjäisemmillä seuduilla usein mukavampi ja halvempi vaihtoehto. Molemmissa on puolensa ja urheilijoilta monessa koulussa velvoitetaan asumaan ensimmäinen vuosi koululla, joten kokemusta kummastakin löytyy.

Parhaat puolet yliopistotenniksessä/ jenkkikokemuksesta?
Tenniksessä on tosiasiallinen mahdollisuus kehittyä ja se on taloudellisesti kevyempi kuin Suomessa; samassa paketissa tulee kaikki tarvittava ja hinta todennäköisesti on vuositasolla paljon pienempi. Oppii ja saa treenata oikeasti kovia määriä ja harva treenaa ennen tai jenkkien jälkeenkään noin kovaa. Joukkuemuotoinen harjoittelu on lisäksi hauskaa ja yhdessä joukkueen kanssa yritetään saavuttaa niin henkilökohtaisia kuin joukkueen tavoitteita.

Ylipäänsä jenkeistä saa paljon ystäviä ja kontakteja ympäri maailman, osa jopa elämänkumppanin ja työpaikan. Itselleni vuodet siellä antoivat ihan uuden perspektiivin moniin asioihin elämässä. On avartavaa nähdä maailmaa, tavata erilaisia ihmisiä ja kokea jotain muutakin kuin tuttua ja turvallista. Nykyään arvostaa aivan eri tavalla ihan perusasioita täällä Suomessa.

Kenelle vaihtoehto sopii?
Jenkkivaihtoehto sopii periaatteessa kenelle vain. Merkitystä on sillä, mitä reissulta on hakemassa. Joku menee tenniksen takia, toinen koulutuksen ja kolmas kokemusten perässä. Tenniksen takia yliopistoon lähteville tarvitaan itsekuria sekä sieto- ja sopeutumiskykyä. Akateemiselle ristiretkelle olisi hyvä olla lisäksi erinomainen kielitaito ja kokemuksia hakevat selviävät vähemmällä.

Parhaat muistot?
Ykkösprioriteettina mulla oli tennis, joten parhaat muistot liittyvät menestykseen sillä saralla. Viimeisellä kaudella olin konferenssin viikon pelaaja kahteen otteeseen, olin molempina 1. div vuosina konferenssin ”All-Star”-joukkueessa ja hävisin vain kolme ottelua koko kautena. Paremmin mieleen on jäänyt jopa menestys Suomessa lukukausien ja -vuosien välissä SM-kilpailuissa ja Suomen ammattilaiskisoissa.

Koulun puolella viimeisenä vuonna tuotetut uutislähetykset ja 2016 presidentinvaalien suora tuloslähetys ovat jääneet mieleen. On melko jännittävää vetää vieraalla kielellä livenä ja raportoida eri osavaltioiden vaalituloksia muutenkin historiallisena iltana.

Jos selkeästi tuntuu, että joku koulu tai joukkue ei ole oma paikka tai asiat eivät rullaa yhtään, aina on mahdollisuus vaihtaa (kerran ilman sanktioita) koulua. Nykyään sekin onnistuu helpommin. Lähtemistä miettivien on syytä muistaa, että jenkkeihin pääsee vain tietyn ikäisenä ja tiettyyn aikaan, mutta pois pääsee koska vain. Eli kannattaa ainakin kokeilla, koska myöhemmin voi kaduttaa, että ei lähtenytkään.

Vanha myytti yliopistotenniksestä ”hyvien pelaajien hautausmaana” on täysin väärä. Yliopistoon mentäessä pelaaja saa vähintään neljä pelivuotta lisää, kun kotimaassa lopettaminen tulee kenties jo aikaisemmin. Ja sinne lähteviä pelaajia ja heidän kehittymistään tai heikentymistään pitää katsoa siltä kantilta, miksi he ovat sinne lähteneet. Tutkintoa hakemaan lähtenyttä pelaajaa on turha kritisoida pelitason putoamisesta.

Vinkkinä niille jotka on yliopistotennistä miettimässä:

Aloittakaa hakeminen ajoissa sekä menkää katsomaan eri kouluja, tehkää paljon taustatöitä koulusta, joukkueesta ja valmentajista. Ja muistakaa kysyä paljon kysymyksiä! Minultakin saa kysyä neuvoa, jos tarvii.

Saku Siivonen