Kysymyksiä ja vastauksia junioripelaajan kilpailemisesta

Pelilähtöinen oppiminen on ollut viimeiset vuodet HVS:n kulmakivi tennistaitojen kehittämisessä. Pyrkimys on saada valmennettava ymmärtämään tennis pelinä ja siksi valtaosa toiminnasta perustuukin kyseisen asian sisäistämiseen.

Pelilähtöinen oppiminen sisältää teknisten taitojen ja juniorin kehon toimimisen soveltamisen pelitilanteisiin. HVS kannustaa jo varhaisessa vaiheessa lapsia kilpailutapahtumiin.

HVS on jo useamman vuoden järjestänyt Rush-pelitapahtumia seuran nuorimmille junioreille. Parhaimmillaan kilpailuun on osallistunut lähes sata lasta. Sitä kautta HVS:n kilparyhmissä harjoittelee paljon hieman erilaisia kilpapolkuja kulkevia pelaajia ja pelaajanalkuja. Valtaosa heistä tavoittelee kehittymistä hyvällä kansallisella tasolla ja pienempi osa kokeilee siipiään jo kansainvälisillä kentillä.

Alle 14-vuotiaita HVS:n kasvatteja on esiintynyt viimeisinä vuosina erilaisissa kilpailuissa riippuen pelaajan iästä, tasosta ja tavoitteista kilpapolulla. Kansainväliset Tennis Europe 12- ja 14-vuotiaiden kilpailut, kansainväliset Ten-Pro-turnaukset, Cinia JGP -osakilpailut, kansalliset juniorisarjat ja aikuisten luokkakisat ovat kuuluneet aktiivisesti kilpailevien junioreiden kilpailukalenteriin. Myös ystävyysotteluita on pelattu Virossa, Kroatiassa ja Ruotsissa.

HVS-verkkosanomat kysyy mielipiteitä HVS Esikilpavastaavalta Timo Kunnakselta kysymyksiin, joita kuullaan jatkuvasti hallien käytävillä ja kilpailuissa. Kysymykset koskevat lähinnä junioreiden kilpailemista ikävuosien 9-14 välillä.

Timo haluaa painottaa, että kyse on vain mielipiteistä ja kokemuksista, joita hän on kohdannut vuosien saatossa valmentajana. Tarkoitus ei ole liikaa ohjeistaa, koska jokainen nuori on omanlaisensa yksilö. Kaikkien ei välttämättä kannata kulkea täysin samanlaista tennispolkua.

Kuinka paljon otteluita pitäisi pelata vuodessa?

Vanha klassinen vastaus on ollut, että 100 kaksinpelimatsia vuodessa. Mielestäni tässä pitäisi ottaa huomioon kuitenkin yksilön tarpeet. Kannustamme pelaamaan paljon otteluita, mutta tiettyä määrää ei tarvitse väkisin saavuttaa. Katsoisin kunkin lapsen kokonaisuutta. Jos lapsella on tenniksen lisäksi 1-2 muuta kilpaharrastusta, tulee tämäkin ottaa huomioon kilpailukalenteria tehdessä. Tärkeintä on seurata pelaajan kehitysvaiheita ja pelin tasovaatimuksia kilpailuiden mukaan, joihin pelaaja tähtää. Itse seuraan kyseistä asiaa kansainvälisellä mittarilla, koska valmennettavillani on harjoittelussa kansainvälinen suunta ja vaatimukset. Mitä pelaaja osaa hyvin ja millä osa-alueilla on kehitettävää. Yksi asia on varmaa. Jos haluaa hyväksi, pitää harjoitella, urheilla monipuolisesti ja kilpailla paljon. Tennis vaatii vanhemmilta äärimmäisen paljon sitoutumista. Mutta lopulta vastaan kysymykseen:

120 matsia on jo aika paljon ja 60 matsia melko vähän vuoteen. Parempi arvioida itse jokaisen yksilön kohdalla.

Mikä on sopivan tasoinen kilpailu?

Itse uskon harjoittelussa 1/3-malliin, joka tarkoittaa sitä, että tulisi harjoitella itseään heikompien, tasaväkisten ja välillä myös kehittyneempien kavereiden kanssa. Usein halutaan, että lapsi harjoittelisi valtaosan harjoituksista parempien pelaajien kanssa, mutta mielestäni jatkuvasti altavastaajana juniorin on vaikeaa kehittää taitojaan. Peli voi näyttää ja tuntua hyvältä, mutta onkin oppinut häviämään ”hyvällä pelillä”. Sama pätee kilpailuissa:

Kokisin, että tärkeää olisi valita eritasoisia kilpailuja kehittyäkseen. Välillä hyvä olisi olla ennakkosuosikki ja välillä haastajan roolissa. Perinteinen nyrkkisääntö on, että 70-30-voittoprosenttisuhde voisi palvella kehitystä hyvään suuntaa.

En itse hirveästi puhu lasten kanssa tuloksista vaan seuraan mitä he osaavat pelatessaan ja miten he harjoittelevat kehittääkseen teknisiä, taktisia ja fyysisiä taitojaan. Kun opit enemmän, se tuo mukanaan vääjäämättä onnistumisia kilpakentillä ja lisää itseluottamustasi.

Onko rankingilla ja pistekeskiarvolla merkitystä?

Rankingilla on merkitystä, mutta vasta myöhemmässä ikävaiheessa. Riippuu tietysti onko tavoitteet kansallisessa vai kansainvälisessä suunnassa. Jos tavoitteet ovat kansainvälisessä tenniksessä, on tänä päivänä tärkeää päästä tiettyyn tasojunaan mukaan jo nuoresta pitäen.

Tilastot osoittavat, että jos mielii päästä junioreiden Grand Slam -tasolle, täytyy 14-vuotiaana olla ikäistensä 1. kategorian kyydissä.

Se tarkoittaa kuuluvansa ikäluokassaan rankingissa sijoille 1-80 maailmassa. Sen ulkopuolelta on tutkimusten mukaan tullut vain vähän pelaajia enää kovimpaan kastiin myöhemmin. Eli ne keillä voittamisen taito on ollut jo nuorena, jatkavat sitä vahvasti koko junioritien läpi nuoruusaikuisuuteen. Uskomatonta, mutta näin ovat tutkimukset viime vuosina osoittaneet. Tämä vaatii Suomessa menestyneimpien junioreiden kohdalla 10-vuotiaasta lähtien vähintään 6 kansainvälistä kilpailua vuodessa. 11-vuotiaana 6-8 kv-kilpailua ja 12-vuotiaana 8-10 kv-kilpailua. Ajat ovat vuosien saatossa muuttaneet tennistä kovempaan suuntaan. Jos Suomessa olisi laaja ja vahva kilpailullisuus, niin tilanne olisi toinen, mutta nyt valitettavasti näyttää siltä, että seuraavat vuodet parhaiden junioreiden tulee kehittyäkseen kilpailla paljon ulkomailla. Kansalliselle tasolle tähtääville vuorostaan näyttäisi löytyvän sopivia kisoja kotimaastakin. Toki tyttöjen puolella sarjat ovat välillä melko pieniä. Toivottavasti saamme tulevaisuudessa paljon tyttöjä lajimme pariin ja kilpailemaan.

Kansallista rankingia käyn silloin tällöin katsomassa, koska sieltä näkyy junioreiden ottelumäärät.

Ainakaan alle 10- ja 12-vuotiaiden rankingit eivät ole vuosiin vastanneet pelaajien välisiä tasosuhteita tai ne ovat olleet vääristyneitä.

Sen takia en itse käytä niiden tai pistekeskiarvon pohtimiseen hirveästi aikaa. En hirveästi kannusta nuorimpia junioreita ja heidän vanhempiaan seuraamaan rankingeja. Pistekeskiarvon voi ”taktikoimalla” saada nostettua korkeaksikin, mutta ei se pelaajan pelitasoa juuri muuta. Rankingin seuraamiseen kuluvan ajan voi käyttää kehittämällä juniorille oleellisia asioita eli tennistaitoja ja urheilullisuutta.

Milloin olisi hyvä osallistua kansainvälisiin kilpailuihin?

Lähtokohtana pitäisin sitä, että menestystä on tullut kotimaassa. Suomessa järjestetään muutamat kansainväliset kilpailut vuodessa alle 14-vuotiaille pelaajille. Niihin on useampienkin mahdollista päästä kokeilemaan matalamman tason kansainvälisiä otteluita. Ulkomaiden kansainvälisiin kilpailuihin kannustaisin osallistumaan niitä pelaajia, jotka ovat Suomessa voittaneet jo paljon ja tarvitsevat lisää haastetta tennispolulla etenemiseen. Kaikki ottelukokemukset ovat pelaajille tärkeitä, mutta en näe lisäarvoa matkustella maan rajojen yli pelaamaan, jos pelitaso ei yksinkertaisesti riitä. Jokaisen pelaajan on kehityttävä omaa tahtiaan. Kehitysportaiden hyppiminen ylöspäin hätäillen ja asioiden oikominen, ei yleensä ole paras ratkaisu.

Jos viikonloppuna on jalkapallo- ja tennisturnaus, kumpaan kannattaa osallistua?

Ensin kysyisin lapselta, kumpaan hän haluaisi itse osallistua. Näkisin, että kyse on kokonaisuudesta, jossa parasta olisi mahdollistaa nuorelle monipuolinen tapahtumakalenteri. Yleensä monipuolisuus ei ole ollut kynnyksenä tenniksessä tai muussa lajissa kehittymiselle. Päinvastoin, siitä on ollut pitkässä juoksussa kehittymiselle suuri apu. Pääasia on, että juniori urheilee viikonloppuna.

Kokemukset ovat osoittaneet, että kun nuoren kalenterin suunnittelee fiksusti, niin sekä tennis että muut lajit ovat sinne hyvin mahtuneet.

Tämä ei tarkoita kaikkia lapsia. Ei kaikilla lapsilla ole yhtä kovaa intohimoa harrastaa eri lajeja ja kilpailla eli lapsen oma tahto pitää ottaa huomioon ensimmäisenä. Sopivat harrastusmäärät löytyvät kyllä jokaiselle.

Kannattaako juniorin osallistua aikuisten luokkakisoihin?

Kyllä, jos juniori on kypsä pelaamaan aikuisia vastaan. Aikuiset tulevat usein nauttimaan liikunnasta ja sen tuomasta ilosta viikonlopun kilpailuun. Juniorin tulee pystyä käyttäytymään asiallisesti aikuisten sarjoissa. Toki hyvää käytöstä tulee vaatia aina urheilutapahtumissa niin lapsilta kuin aikuisilta. Ottelut ovat ihan hyvää ärsykettä juniorin kehitykselle, mutta yhtä hyvää se ei ole kuin pelata saman tason ikätoveriaan vastaan. Vähän sama kuin juniori pelaa itseään kolme vuotta vanhempaa vastaan. Ottelu voi näyttää uskomattoman rennolta, hyvältä ja vaikka nuorempi pelaaja voittaisikin vanhemman pelurin, mutta henkisesti ja pelillisesti siinä ei päästä lähellekään samaa kuin saman ikäistä kilpakumppania vastaan. Ainakaan ulkomaista maansa kärkipelaajiin kuuluvaa pelaajaa vastaan käytävää kolmen erän taistelua.

Viimeinen sana?

Kilpaileminen on iso osa tenniksessä kehittymistä. Ottelut antavat pelaajalle ja hänen valmentajilleen melko suoraa palautetta pelitasosta. Parhaimmillaan se antaa pelaajalle tietoa, mitä pitää harjoitella enemmän tai paremmin. Se voi motivoida, mutta toisinaan myös lannistaa. Kilpailu on tulosurheilua ja tulokset eivät koskaan valehtele. Pelaajien kanssa harvemmin puhutaan voittamisen tai tappioiden merkityksestä. Enemmän keskitytään arjessa lajitaitojen ja urheilullisuuden kehittämiseen.

Jos pelaajaa harjoittelee laadukkaasti ja systemaattisesti, taidot voittamiseen karttuvat samalla.

Valmentajalla tulisi olla kristallin kirkkaana päässä askeleet, jolla pelaajan seuraava pelitaso saavutetaan. Esimerkiksi kansainvälisessä junioritenniksessä valmentajan on ensiarvoisen tärkeää tietää, mitä kunkin ikäluokan parhaat pelaajat maailmalla osaavat. Jos valmentaja ei tiedä, kannattaa kysyä joltakin, joka tietää.