Karvialan perheessä kaikki pelaa

Suomessa on useita sukuja, jotka ovat olleet mukana tennistoiminnassa jo useamman sukupolven ajan. Karviala on tuttu nimi etenkin Talin tenniskeskuksessa ja HVS-Tenniksessä.

– Harrastamme tennistä jo viidennessä sukupolvessa, ja se on meillä nykyisin koko suvun harrastus. Isoisoisäni Arno oli aikoinaan perustamassa Mikkeliin tennisseuraa ja pelasi kesäisin Viipurissa siellä lomaillessaan. Isoisäni Raimo oli pikkupojasta lähtien aktiivinen pelaaja ja on varmasti omalla panoksellaan edesauttanut HVS:n ja Suomen tenniksen kehittymistä kertoo Kimmo Karviala. 

Kimmon isoisä Raimo, tutummin Rape, toimi Talin tenniskeskuksen toimitusjohtajana vuosina 1975-1985, ja oli siis perustamassa tenniskeskusta. Hän oli aktiivisesti mukana myös HVS:n ja Tennisliiton toiminnassa.

– Tennis on ollut vahvasti osa elämääni jo pienestä pitäen. Olin usein ukkini apupoikana, kun Talissa järjestettiin turnauksia ja kuljin isäni mukana, kun hän pelasi aktiivisesti. Kotimaassa matkustaessamme tulee hyvin mieleen eri paikkakuntien tenniskentät. Mieleen on jäänyt myös lukuisat hetket, jotka vietin nuoruudessani Tennispalatsissa ja sitten myöhemmin tietysti Talissa. Yksi erityinen tennismuisto osuu 1980-luvulle, kun pääsin pallopojaksi Helsingin jäähallissa pelattuun John McEnroe – Anders Järryd -näytösotteluun. Yli 5000 ihmistä katsomossa ei ole ihan joka päiväistä herkkua Suomi-tenniksessä.

Kimmon isä Olli ja täti Leena kilpailivat nuorena HVS:n väreissä ja saavuttivat menestystä SM-tasolla ja kansainvälisesti sekä junioreissa että aikuisten sarjoissa. Olli Karviala opiskeli aikoinaan Yhdysvalloissa tennisstipendillä. Leena puolestaan lähti 1970-luvulla Saksaan pelaamaan ja opiskelemaan ja asuu edelleen siellä. Hän on auttanut useita suomalaisia pelaajia (mm. Pekka Säilä, Pasi Virtanen, Mika Hedman ja Tuomas Ketola) löytämään joukkueen Saksan ykkösliigasta. Leenan tytär Kathariina oli myös juniorina aktiivinen kilpailija ja kävi kisaamassa kesäisin myös Suomessa.

– Suvussa isäni ja tätini ovat pelanneet tennistä aktiivisimmin ja kilpailleet menestyksekkäimmin. Itse olen ollut sellainen sekaharrastaja ja pelasinkin nuorena jopa enemmän jalkapalloa kuin tennistä. Vaimoni Johannan innoittamana ryhdyin uudestaan kilpailemaan noin 17 vuoden tauon jälkeen seuran M35- ja M40- joukkueissa. 

– Omat lapseni ovat myös aloittaneet tenniksen ja vaimoni aloitti lajin viisi vuotta sitten, ensikertalaisena. Siskoni tennisharrastus on jatkunut aktiivisesti Talissa ja hänen tyttärensä on myös aloittamassa tennisharrastuksen HVS:n kesäleirillä.

Vapaa-aika kuluukin pitkälti tennishalleilla. Pelimäärät vaihtelevat pelurin mukaan muutamasta kerrasta kuukaudessa kahteen tai kolmeen kertaan viikossa.

– Minä pelaan tällä hetkellä varmaankin toiseksi eniten, 2-3 kertaa viikossa, tyttäreni Laura 3 kertaa viikossa. Siskoni Krista pelaa noin kerran viikossa ja vaimoni HVS:n harrasteryhmässä viikottain. Kuopuksemme Daniel on innostunut seuran superminitouhuista Taiviksessa ja Olli-ukkikin on todistettavasti nähty tenniskentällä.

Taivallahdessa kentällä ollaan säännöllisesti myös koko perheen voimin.

– Lapset ovat nimenneet kyseiset sessiot ”perhetennikseksi”, ja usein pyytävätkin voisiko tänään olla perhetennis Taiviksessa. Aina ei voi olla varma, vetääkö hallille tennis vai Maijun ja Tapsan pullat. Joka tapauksessa toivon lasteni löytävän lajista itselleen sopivan muodon, joko harrastaen tai kilpaillen. Olen itse saanut lajin parista paljon mahtavia kokemuksia ja hyviä ystäviä ja sitä samaa toivon lapsillenikin.

Pelaamisen ohella aikaa riittää myös seuran toimintaan kentän ulkopuolella.

– Ehkä ukkini Rapen innoittamana olen itsekin nyt muutaman vuoden ajan aktivoitunut taustavaikuttajana ja olen mukana HVS:n ja Taiviksen hallituksissa palvelemassa tennisyhteisöä.

Tennis tuntuu todellakin olevan iso osa elämää. Tai elämä osa tennistä.

– Välillä tuntuu, että tennis on enemmän keskustelun aiheena kuin suvun yleiset kuulustelut. Ennen kuin kysellään arkielämän kuulumiset, käydään läpi kuinka miehemme maailmalla ovat pärjänneet, onko nousemassa uusia Jarkkoja ja Emmoja, miten Henkka menestyy dubbeleissa ja tietysti miten HVS:llä menee ja niin edelleen, Kimmo naurahtaa.

Artikkeli on julkaistu alun perin nimellä Tenni5tä jo viidennessä sukupolvessa (HVS Sanomat, kevät 2015 / Marko Mettenranta)