Kolumni lasten liikunnasta: Takaisin harrastusten pariin
“Urheilun hätähuuto: Nuoret lopettavat yhä aikaisemmin ja iso osa ei aloita liikuntaharrastusta koskaan.”
kirjoitti Helsingin Sanomat tammikuun alussa.
Samaa mieltä on vuoden urheilijaksi valittu, uimari Matti Mattson, joka kannusti Urheulugaalan kiitospuheessaan lapsia palaamaan harrastusten pariin:
“Te olette tulevaisuuden vuoden urheilijoita”.
Harrastajien määrä seuroissa on dramaattisesti laskenut koronapandemian aikana, lisenssimäärät ovat lajiliitoissa pudonneet jopa 41 prosenttia mikä tarkoittaaa noin 20 000 harrastajaa (Lähde Suomi Sport-palvelu).
Tennis on ollut niiden lajien parissa, mitkä on mielletty vähäisen riskin lajiksi tässä poikkeavassa tilanteessa. Ja me HVS:ssä olemme olleet onnekkaita, että monet harrastajat ovat pysyneet mukana. Mutta valitettavasti moni on myös tippunut pois tai ei ole koskaan aloittanut lajia.
HVS on toiminut lasten ja nuorten liikunnan edistäjänä jo monta vuotta. Olemme tehneet paljon töitä sen eteen, että saisimme tenniksestä lähiliikuntaa hallien lähellä oleville lapsille ja nuorille. Olemme kiertäneet eskareita, kouluja, kouluttaneet opettajia sekä järjestäneet toimintaa lapsiperheille, esimerkiksi Lasten Festareilla tai Sport-messuilla.
Viime vuosien aikana tennistä harrastavat perheet ovat pysyneet mukana tenniksessä, mutta dropout on ollut suurinta niissä lapsissa ja nuorissa, joissa muutenkin harrastetaan liikuntaa vähemmän. Eli juuri niissä lapsissa ja nuorissa, mitä olemme vuosien työllä saaneet mukaamme kokeilemaan harrastamista. Emme ole myöskään kahteen vuoteen päässeet kiertämään kouluja, ja eskareille tarjottua tennistäkin olemme joutuneet supistamaan koronarajoitusten takia. Parhaimmillaan tennistä pääsi kokeilemaan tuhansia lapsia Etelä- ja Länsi-Helsingin kouluissa sekä satoja eskareissa.
En ole huolissani siitä, että palaavatko tennisperheet takaisin tenniksen pariin tai futisperheet futiksen pariin. Huolissaan olen juuri niistä lapsista ja nuorista, joille harrastaminen ei ole jokapäiväinen osa elämää ja jotka tutustuvat lajeihin vain koululiikunnan kautta. Ja jos nämä lapset ja nuoret eivät pääse löytämään liikunnan harrastamisen riemua nuorella iällä, he eivät myöskään vie sitä riemua eteenpäin omille lapsilleen.
Harrastaminen seurassa on paljon enemmän kuin pelkkää liikuntaa – se tuottaa parhaimillaan onnistumisen elämyksiä, uusia taitoja ja usein myös elinikäisiä ystävyyssuhteita.
