Monen Kentän Konkari lepää

Monen Kentän Konkari lepää…

Pelit, treenit ja kilpailut kuluttavat kroppaa ja mieltä, ja siksi levon merkitystä ei voi korostaa liikaa. Aktiivisen urheilijan elämä on jatkuvaa tasapainoittelua harjoittelun, kilpailun ja palautumisen välillä. Palautumiselle ja riittävälle unelle pitäisi jotenkin nuoren kalenterista vaan aikaa löytää. 

Treeni tai muu aktiivisuus antaa stimuluksen suorituskyvyn parantumiselle, mutta palautuminen on se vaihe, jonka aikana kehitys tapahtuu. Palautuminen on tärkeä osa arkisia asioita ja suorituskykyä. Paitsi että kyse on fyysisestä palautumisesta, myös henkinen palautuminen on tärkeää. Lepo ei ole vain kehon lepoa; se on myös henkistä latautumista ja valmiutta seuraavaan treeniin tai peliin. Kehon palautuminen vaatii aikaa, jolloin lihakset voivat korjata itseään ja täyttää energiavarastot. Liian vähäinen lepo voi hidastaa kehitystä, ja pitkäkestoiset kuormitukset ilman kunnollista palautumista voivat jopa johtaa vammoihin. 

Aktiivinen urheilu ja koulunkäynti, kilpailuja ja pelejä unohtamatta, luovat myös helposti stressiä nuorelle urheilijalle. Tällä psykologisella kuormituksella on myös oma roolinsa fyysisessä palautumisessa. Levon aikana mieli saa rauhoittua, ja lapsi voi purkaa jännitystä ja kehittää henkistä kanttia. Kun mieli on rentoutunut, myös fyysiset resurssit toimivat huomattavasti paremmin. 

Meille sattui levon merkityksestä hiljattain ihan konkreettinen esimerkki, kun istuimme iltaa kotona ystävien kanssa ja lapsetkin siinä hyppivät ylhäällä aina 23:00-00:00 asti. Seuraavalle aamulle oli sovittu harjoitusottelu alkamaan kello 09:00, ei edes erityisen aikaisin. Peli meni ihan täysin vihkoon, turhautumista, mailan paiskimista, syöttö aivan kateissa, taisi pelimies yhden geimin saada väännettyä kotiin vastustajalta, jolle hän ei ollut koskaan aikaisemmin hävinnyt. Eikä tässä vielä kaikki, väsymys heijastui aina seuraavankin päivän urheilusuoritukseen, eri laji tosin. Yleensä vesseli menee nukkumaan viimeistään 20:00 – 20:30. Nyt unta tuli kolme- neljä tuntia normaalia vähemmän, ei voi olla vaikuttamatta! Perjantain muutaman tunnin ylimääräisen valvomisen seurauksena meni kolme tapahtumaa sivu suun; yksi tennisottelu, toisen lajin peli sekä maanantain aamutreenit, joihin ei yksi 11h uni enää riittänytkään. 

Kurinalaisella levolla ja ravinnolla, kunnon 10+ h yöuni, laadukas ilta- ja aamupala, olisi saatu viikonlopulle hyviä kilpailutapahtumia kaksi kappaletta. Nyt jalat oli kentällä, mutta päässä pyöri pokemonit ja nallekarkit. Lisäksi yksi harjoitustapahtuma jäi väliin. 

Tiistaisinkin pyrimme myös saamaan pojan “päiväunille” ennen treenejä 18:30 – 20:00. Treeneissä näkyy huomattavasti reippaampi poika, jos vain ehtii sen 30min nukkua autossa ruokailun jälkeen ennen päivän viimeistä taistelua. 

Mikäli lapsi haluaa kilpailla tosissaan ja kehittyä, niin nukkumaan on vain mentävä riittävän aikaisin vaikka televisiosta tulisikin juuri uusi Ihmemies-jakso tai kaverit haluaisivat pelata uutta Fortnight-maailmaa ja mukaan olisi pakko päästä. Valintoja on vain tehtävä jo melko aikaisessa vaiheessa. Olemmekin vesseliltä yleensä kysyneet, että haluaako hän jäädä katsomaan televisiota 20:00 jälkeen muun perheen kanssa ja jätetään aamutreenit väliin vai mennäänkö ajoissa nukkumaan ja ja aamulla treeneihin. Vielä ei pelimies ole kertaakaan halunnut jäädä television ääreen.

Monen Kentän Konkari