Monen kentän konkari kehoittaa malttiin, kärsivällisyyteen ja kurinalaisuuteen toipumisprosessissa

 Monen kentän konkari kehoittaa malttiin, kärsivällisyyteen ja kurinalaisuuteen toipumisprosessissa 

Sanonta: “Urheilija ei tervettä päivää näe.” Pätee jollakin tasolla myös lapsiin ja nuoriin, valitettavasti. Jos ei varsinaisia vammoja ole päällä, niin flunssa, hinkuyskä tai vatsatauti kolkuttaa jo ovella. Varsinkin lasten kohdalla koulusta, päiväkodista tai viimeistään harrastuksista saa kannettua kotiin kaikki mahdolliset pöpöt, myös meidän aikuisten iloksi. Myös erilaiset rasitusvammat ovat tavallisia paljon harjoittelevilla ja varsinkin kasvuiässä olevilla lapsilla. Meillä on tällä hetkellä lapsilla päällä yksi jalan murtuma, yksi rasitusvamma polvessa ja yksi jo paranemaan päin oleva vamma yläselässä. Varsinaisia sairauksia ei onneksi juuri nyt ole kenelläkään. 

Aktiivisten lasten ja nuorten toipumisprosessi voi olla varsin haastava. Vamman tai sairauden pitäisi antaa parantua kunnolla ennen täysimittaisen rasituksen aloittamista. Lapsi/nuori, joka on tottunut liikkumaan ~20h viikossa, pitäisi nyt yht äkkiä pystyä pitämään aloillaan kotona mahdollisesti useita päiviä tai jopa viikkoja. Jalan murtuma tai vakava rasitusvamma voi vaatia lepoa jopa kuukausia. Monipuolisella liikunnalla voi yrittää estää rasitusvammoja, mutta loukkaantumisilta ja sairasteluilta on mahdoton välttyä. Kaikki me sairastamme enemmin tai myöhemmin. 

Sairauksista ja vammoista pitää malttaa kuntoutua ja toipua ennen kuin lähdetään taas täysillä pelaamaan. Viime Syksynä meillä vähän sairasteltiin ja ei, me vahemmatkaan, maltettu odottaa, että fyysinen kunto olisi lapselle palannut ennen palaamista tositoimiin. Tämän seurauksena 7 – 10 päivän toipumistauosta tulikin noin reilun kuukauden mittainen jakso, jolloin vesseli oli koko ajan puolikuntoinen ja suorittaminen kentällä sen mukaista. Muutaman päivän levon jälkeen, lapsi vielä keskenkuntoinen, lähdettiin jääkiekkopeliä pelaamaan, eihän siitä mitään tullut, flunssa paheni hetkeksi. Muutama päivä lepoa ja taas pelaamaan, kun tilaisuus kerran tuli. Yllättäen sama toistui, taas flunssassa, vaikka mukamas oli jo toivuttu. Lähdettiinpä pelireissullekin ulkomaille, vaikka vähän oltiin vielä puolikuntoisia, yllättäen ei oikein jalka liikkunut rajan toisellakaan puolella puolikuntoisena. Nyt oli sairasteltu enemmän tai vähemmän kolme viikkoa sen sijaan, että olisi heti levätty kunnolla; ei treenejä/pelejä, päiväunet ja rauhallista eloa muutenkin kroppaa rasittamatta se ensimmäinen kokonainen viikko. Tätä samaa rataa jatkui noin kuukauden verran, ennenkuin tuli sopiva tauko ja me vanhemmat tajusimme, vihdoin, puhaltaa pelin poikki ja laittaa ipana lepäämään. 

Kuten HVS-VerkkoSanomissakin kaksi tyttöä kertoi, ettei heidän, ilmeisesti rasitusperäisiin, vammoihin suhtauduttu asiaan kuuluvalla vakavuudella, josta aiheutui sitten pidempi tauko ja tyttöjen tapauksessa ilmeisesti harrastuksen päättyminen kokonaan. Kaikenlaisiin ylimääräisin kipuihin harjoittelun tai pelien yhteydessä tulisi reagoida. Kroppa kyllä usein ilmoittaa, jos jotain on pielessä, varsinkin jos kipuilu on toistuvaa. Meillä taistellaan nyt polven rasitusvamman kanssa, joka olisi ollut hoidettavissa aikaisemminkin, jos vaan me vanhemmat olisimme olleet herkemmällä korvalla. Kipuilua oli ollut aikaisemminkin, mutta ko. lapsi ei viitsi ylimääräistä kitistä, niin homma vähän painettiin villaiselle. Nyt ei sitten juosta tai hypitä pariin viikkoon ollenkaan. Vuosi sitten meillä oli toisella lapsella selän rasitusvamma, ei murtumaa vielä, mutta esiaste. Tällaisessa vammassa iso osa toipumista ja ko. lihasten aktivointi ensin erilaisin kevyin liikkein ja todella usein, jopa useita kertoja päivässä. Vamman parannuttua aktivointiliikkeistä pitää siirtyä vahvistaviin liikkeisiin. 

Näitäkin on vaan pakko tehdä, muuten vamma uusiutuu todella helposti, niinhän meilläkin kävi. Nuori mies ei oikein jaksanut, painostuksesta huolimatta, tehdä vahvistavia liikkeitä tarpeeksi koska: “selkä on jo kunnossa!”, ja niinhän siinä kävi, että vamma uusiutui, onneksi ei tullut vieläkään murtumaa, mutta olisi voinut tulla! Nyt yhdellä pojalla on jalka paketissa, niin jalkaa ei voi eikä saakaan rasittaa, mutta ei lapsi saa jäädä sohvallekaan 15 tunniksi päivässä, nyt meidän vanhempien on taas pidettävä huoli lapsen toimintakyvyn säilymisestä, vaikka jalka on paketissa varpaista nivustaipeeseen asti, niin liikkeelle on vaan lähdettävä, kunnes kipsistä aikanaan päästään eroon ja voidaan taas aloittaa kurinalainen kuntoutus… 

Monen Kentän Konkari