Monen Kentän Konkari piti sadetta Käärikussa 

Käytiin nukkumassa kotona pari yötä ja sitten suunnattiin seuraavaan koitokseen TE-kisoihin massakentille Käärikun Spordikeskukseen, joka on siis virolainen urheiluopisto. Matkalla pojat ottivat tuntumaa jo Tallinnassa tenniskentällä upeassa kesäsäässä ja me aikuiset kävimme sillä aikaa nauttimassa virvokkeet paikallisessa kahvilaleipomo-myymälässä. Asiakkaita oli jonossa pitkälle ulos asti ja syykin selvisi hyvin pian, asiakaspalvelu oli todella verkkaista. Yksi tomera suomalainen olisi hoitanut helposti neljän ihmisen työt ko. paikassa, no ehdittiin juuri ja juuri sen tunnin aikana saada lasit tyhjiksi ennen kuin tennisvuoro loppui. Ei muuta kuin pojat kyytiin ja amerikkalaisen sähköisen logistiikkaihmeen nokka kohti Kääriku Spordikeskusta! 

Matkalla ihmeteltiin mm. haikaran pesiä erinnäisten tolppien nokissa ja nopeusvalvontalaatikoita tienvarsilla, ylinopeustoleranssi on Virossa pienempi kuin Suomessa😣. Saapuessamme Käärikuhun sää oli upea, lähes +20c astetta ja aurinko paistoi, sama jatkui seuraavana päivänä, omalla lapsella ei valitettavasti ollut peliä silloin, lohko ei ollut täynnä, joten vapaapäivää vietettiin koriskentällä hienossa kesäsäässä. Koripallopeleihin osallistua lapsia usealta mantereelta ja useasta seurasta ihan Suomestakin, muutama vanhempikin uskaltautui heittelemään kilpaa nuorison kanssa auringon paisteessa. Välillä joku kävi pyörittelemässä lohkovastustajansa tenniskentällä ja palasi sitten pelaamaan korista muiden kanssa. 

Spordikeskus osoittautui varsin hienoksi paikaksi, hienot ja monipuoliset liikuntafasiliteetit, hienot hotellihuoneet, ja mikä parasta keskuksessa sai käyttää maksutta, kuului “Sporttipakettiin”, kaikkia kohteen palveluita, sehän energisille tennislapsille kelpasi mainiosti. Upeat pingispöydät olivat kovassa käytössä kun pelit oli sateen takia siirretty. Lapset juoksivat ulkona iltamyöhään, niin että vähän jo läkähdyksissä ja uupuneina saavuttiin iltapalalle vaikkei yhtään tennispeliä oltu koko päivänä pelattu. Parit punttitreenitkin ehdittiin vetää sadetta pitäessä. Tulipahan taas liikuttua reippaasti päivien aikana sateesta huolimatta. 

Poikani ehti pelata turnauksessa yhden kaksinpelin 6-0, 6-1, voitto läpsyttelyllä ja yhden nelinpelin ja sitten alkoi sataa. Kisajärjestäjät olivat aivan liian nuoria ja passiivisia, pelit lopetettiin hyvässä säässä edellisenä päivänä aivan liian aikaisin, kun tiedossa oli, että seuraavat neljä tai jopa viisi päivää tulee satamaan vettä. Ensimmäisenä sadepäivänä taukoa oli sateiden välissä noin 7h, kenttien kuivaaminen aloitettiin aivan liian myöhään ja verkkaisesti, eikä työtä ehditty saada edes valmiiksi ennen kuin seuraava sadekuuro jo iski; vähän tuli Tallinnan kahvilaleipomon asiakaspalvelu mieleen hommaa seuratessa. Pikkasen tarmokkaammalla toiminnalla lohkopelit olisi saatu kaikki taputeltua ajallaan, sen sijaan nyt odoteltiin reilut neljä päivää sateen loppua. 

iltaisin katselimme porukalla respan isoista televisioista mm. jääkiekkoa ja Rooman ATP-turnauksen pelejä virvokkeita nauttien. Minulla loppui kärsivällisyys turnausjärjestäjien suhteen ja karkasimme kotiin kahden päivän odottelun jälkeen, kun sääennusteessa ei muutosta tapahtunut. Saimme kyydin Otepäähän Bussijaamille sieltä taas hienolla Luxbussilla Tallinnaan ja laivalla takaisin kotiin yhtä kaksinpeliä ja monta kokemusta rikkaampana. Vähän jäi tenniksen osalta homma piippuun… 

Monen Kentän Konkari

 Monen Kentän Konkari piti sadetta Käärikussa 

Käytiin nukkumassa kotona pari yötä ja sitten suunnattiin seuraavaan koitokseen TE-kisoihin massakentille Käärikun Spordikeskukseen, joka on siis virolainen urheiluopisto. Matkalla pojat ottivat tuntumaa jo Tallinnassa tenniskentällä upeassa kesäsäässä ja me aikuiset kävimme sillä aikaa nauttimassa virvokkeet paikallisessa kahvilaleipomo-myymälässä. Asiakkaita oli jonossa pitkälle ulos asti ja syykin selvisi hyvin pian, asiakaspalvelu oli todella verkkaista. Yksi tomera suomalainen olisi hoitanut helposti neljän ihmisen työt ko. paikassa, no ehdittiin juuri ja juuri sen tunnin aikana saada lasit tyhjiksi ennen kuin tennisvuoro loppui. Ei muuta kuin pojat kyytiin ja amerikkalaisen sähköisen logistiikkaihmeen nokka kohti Kääriku Spordikeskusta! 

Matkalla ihmeteltiin mm. haikaran pesiä erinnäisten tolppien nokissa ja nopeusvalvontalaatikoita tienvarsilla, ylinopeustoleranssi on Virossa pienempi kuin Suomessa😣. Saapuessamme Käärikuhun sää oli upea, lähes +20c astetta ja aurinko paistoi, sama jatkui seuraavana päivänä, omalla lapsella ei valitettavasti ollut peliä silloin, lohko ei ollut täynnä, joten vapaapäivää vietettiin koriskentällä hienossa kesäsäässä. Koripallopeleihin osallistua lapsia usealta mantereelta ja useasta seurasta ihan Suomestakin, muutama vanhempikin uskaltautui heittelemään kilpaa nuorison kanssa auringon paisteessa. Välillä joku kävi pyörittelemässä lohkovastustajansa tenniskentällä ja palasi sitten pelaamaan korista muiden kanssa. 

Spordikeskus osoittautui varsin hienoksi paikaksi, hienot ja monipuoliset liikuntafasiliteetit, hienot hotellihuoneet, ja mikä parasta keskuksessa sai käyttää maksutta, kuului “Sporttipakettiin”, kaikkia kohteen palveluita, sehän energisille tennislapsille kelpasi mainiosti. Upeat pingispöydät olivat kovassa käytössä kun pelit oli sateen takia siirretty. Lapset juoksivat ulkona iltamyöhään, niin että vähän jo läkähdyksissä ja uupuneina saavuttiin iltapalalle vaikkei yhtään tennispeliä oltu koko päivänä pelattu. Parit punttitreenitkin ehdittiin vetää sadetta pitäessä. Tulipahan taas liikuttua reippaasti päivien aikana sateesta huolimatta. 

Poikani ehti pelata turnauksessa yhden kaksinpelin 6-0, 6-1, voitto läpsyttelyllä ja yhden nelinpelin ja sitten alkoi sataa. Kisajärjestäjät olivat aivan liian nuoria ja passiivisia, pelit lopetettiin hyvässä säässä edellisenä päivänä aivan liian aikaisin, kun tiedossa oli, että seuraavat neljä tai jopa viisi päivää tulee satamaan vettä. Ensimmäisenä sadepäivänä taukoa oli sateiden välissä noin 7h, kenttien kuivaaminen aloitettiin aivan liian myöhään ja verkkaisesti, eikä työtä ehditty saada edes valmiiksi ennen kuin seuraava sadekuuro jo iski; vähän tuli Tallinnan kahvilaleipomon asiakaspalvelu mieleen hommaa seuratessa. Pikkasen tarmokkaammalla toiminnalla lohkopelit olisi saatu kaikki taputeltua ajallaan, sen sijaan nyt odoteltiin reilut neljä päivää sateen loppua. 

iltaisin katselimme porukalla respan isoista televisioista mm. jääkiekkoa ja Rooman ATP-turnauksen pelejä virvokkeita nauttien. Minulla loppui kärsivällisyys turnausjärjestäjien suhteen ja karkasimme kotiin kahden päivän odottelun jälkeen, kun sääennusteessa ei muutosta tapahtunut. Saimme kyydin Otepäähän Bussijaamille sieltä taas hienolla Luxbussilla Tallinnaan ja laivalla takaisin kotiin yhtä kaksinpeliä ja monta kokemusta rikkaampana. Vähän jäi tenniksen osalta homma piippuun… 

Monen Kentän Konkari