Monen kentän konkari pohtii voittamisen jaloa taitoa…
Mistä voittajat tehty? Voiko voittajaksi oppia vai tuleeko voittaminen tissimaidossa jos on tullakseen?
Mistä voittajat tehty? Voiko voittajaksi oppia vai tuleeko voittaminen tissimaidossa jos on tullakseen?
Varsinkin lasten tennispeleissä tiukoissa paikoissa näkyy todella usein ja selkeästi pelaajan käsittämätön jäätyminen. Jos syötöt yleensäkään menevät verkon yli ne on näpäytetty niin varovaisesti että pisteen avaimet annetaan heti suoralta kädeltä verkon toiselle puolelle tai sitten lyönnit eivät vaan millään enää osu kenttään ja turhautuminen johtaa lopulta totaaliseen kipsiin, vaikka peli on ollut täysin omissa hyppysissä. Näkyy tätä, onneksi, ihan Grand Slam-tasollakin. Maailman ykkönen johti 2-1 ja hävisi ottelupallon, josta ei enää noustu ja vastustaja pääsi nostamaan pyttyä. Peli oli täysin omassa lapasessa kunnes…
Mistä voittamisen kyky koostuu? Itse näkisin, että avainasemassa on lajitaidot/urheilullisuus, voitontahto, keskittymiskyky ja pelirohkeus. Lajitaidot nollautuu absoluuttisella huipulla lähes kokonaan, kaikki ovat äärimmäisen taitavia. Lapsilla ja nuorilla lajitaidoissa on merkittäviäkin eroja, mutta kuinka pystyä hyödyntämään/nollaamaan suhteellinen ero lajitaidoissa? Tällöin muut voittamisen osa-alueet nousevat esiin; keskittyminen, voitontahto ja pelirohkeus. Pelirohkeus kasvaa kokemuksen myötä, jolloin kovatkaan paikat ei enää saa vatsaa kuralle ja pelaaja pystyy pelaamaan omaa peliä joka tilanteessa vaikka tahto voittaa onkin suuri. Tilanteet pitäisi pystyä nollaamaan ja pelaamaan rennosti tilanteesta välittämättä. Entinen Los Angeles Kingsin jääkiekkovalmentaja kertoi haastattelussa Jere Karalahdesta. Hän kertoi Karalahden käsittämättömästä pelirohkeudesta, Karalahti pelasi jokaista NHL-peliä kuin pihapeliä, ei pelännyt tehdä rohkeita ratkaisuja ja ajoi kiinni jokaiseen mieheen samalla agressiivisuudella riippumatta vastapelaajan statuksesta tai nimestä. Muistaakseni kyseinen herra on maajoukkueessakin ratkonut tärkeitä pelejä mm. MM-kisoissa.
Federer kertoo IG-pätkässä kuinka hän on voittanut, muistaakseni, alle 55% pelaamistaan pisteistä. Jotta voittaa pitkän listan slämejä ja muita karkeloita pitää aika tarkkaan valita mitkä pisteet voittaa, jos voittaa ainoastaan 55% pelaamistaan pisteistä. Federerkin on ilmeisesti muutaman mailan aikanaan rikki hakannut, joten tärkeiden pisteiden voittamisen taito ei ole hänellekään tissimaidossa tullut.
Olen itse yrittänyt omilla lapsille painottaa “pihapeliä” ja rohkaista heitä pelaamaan virheistä välittämättä. Rohkea pelaaminen ei kuitenkaan tarkoita välinpitämättömyyttä, vaan voittamisen tahto pitää olla suurempi kuin epäonnistumisen pelko. Lopputulokset kuitenkin tuppaavat unohtumaan muutamassa viikossa tai jopa päivässä. Jotenkin vain pelaaja pitäisi saada haluamaan voittoa enemmän kuin pelkäämään epäonnistumista/tappiota. Paskajäykällä voittamisen pakolla ei kunniankukko laula. Miten me tukijoukot suhtaudumme lapsen epäonnistumiseen? Näkyykö lapsen epäonnistuminen välittömästi vanhemman/valmentajan käytöksessä tai ilmeissä? Epäonnistumisen pelko ei saisi ainakaan vanhemmista/valmentajista tulla.
Voittajaksi voi kasvaa kuka tahansa. Ankaraa harjoittelua ja pelejä pelaamalla jokainen pelaaja kehittyy myös voittamisessa. Voittamisen keinot pitää vaan pelaajan pystyä itse löytämään ja meidän tukijoukkojen tehtävä on opastaa ja rohkaista pelaajia tällä tiellä!
Monen Kentän Konkari