Kuukauden seniori Leena Mutanen: ”Tennisporukoissa olen aina Lettu”

”Karvialan Rapelle pysyin aina Ahosen Lettuna”, kertoi Leena Mutanen muistellessaan aktiiviaikojaan 1960-70 -luvuilla. HVS järjesti ja Raimo Karviala oli kilpailunjohtaja useissa noiden vuosien SM-kisoissa.

Leenalle yleisten luokkien Suomen mestaruuksia kertyi osin Ahosena, osin Mutasena kunnioitettava määrä: kaksinpelin mestaruuksia sisäkentillä vuosina 1962-63, 1969 ja 72 ja ulkokentillä vuosina 1962-1966, 1970 ja 1972.
Naisten nelinpelin mestaruuksia Mutasella on 11, joista seitsemän ulko- ja neljä sisäkentiltä, sekanelinpein mestaruuksia seitsemän, neljä ulko- ja kolme sisäkentiltä.

Opettaja Kukkola näki pelitaidot

”Olin Lahden yhteiskoulun ekaluokkalainen, kun jumppamaikkani Tuulikki Kukkola ehdotti, että tulisin kesällä pelaamaan tennistä, koska minulla oli kuulemma lahjoja pallopeleihin”, muisteli Leena. ”Ja sille tielle jäin.”
Ensin lajia opettivat Kukkola ja Elna Halle, jotka molemmat aktivoivat etenkin tyttöjä pelaamaan tennistä. Sitten LVS:aan tuli Jukka Broman opettamaan hyökkäävämpää peliä. Viikko-Sanomat alkoi järjestää junioreille (alle 14, 16, 18 -vuotiaille) Hopeamaila-kilpailua.
”Broman sanoi, että nyt menet voittamaan tuon kisan ja niinhän minä alle 14-vuotiaitten luokan voitinkin.”
Mutanen kisasi paljon ja voitti juniorimestaruuksia. Muu perhe ei lajia harrastanut, vaikka tukikin tätä tennisharrastuksessa. Leenan veli totesi kerran kuulleensa kaupungilla, että sisko on voittanut Suomen mestaruuden.
Ylioppilaaksi päästyään Leena ajatteli jumppamaikan uraa.
”Sinä vuonna Jyväskylän yliopiston liikunnalle eivät SM-voittajat enää päässeet suoraan, kuten aiemmin, enkä Helsingin ”Jumpallekaan” päässyt. Se harmitti, kun jumppamaikan ammatti oli ainoa päämäärä.”
”Jäin haahuilemaan Helsinkiin ja sain asua seuraavan talven Westendin tennisopistossa ja keskittyä tennikseen. Jumppamaikkahaaveet jäivät kuitenkin siihen.”

Elämyksiä kisamatkoilta

Leena pääsi aktiivivuosinaan kiertämään kansainvälisiä kisoja joko tennismaajoukkueessa tai tri Arne Grahnin tukemana.
”Siihen aikaan nuorten laaja matkustaminen ei ollut ihan tavallista. Yhtenä vuonna kiersin ns. Riviera circuitin, joka kisattiin Mentonissa, Beaulier-sur-Merissä, Monte Carlossa ja Nizzassa. Olin matkalla monta viikkoa, yksin. Se myös tuntui yksinäiseltä, kun yhteydenpito Suomeen tapahtui vain postikorteilla. Ei ihme, että suhde silloiseen poikaystävän päättyi.”
”Kerran olin Länsi-Saksan reissulla George Bernerin ja Mikko Kozarowitzkyn kanssa. Ainoana ajokortin omistavana olin kolmikkomme autokuskina.”
Ikimuistoinen oli Leenan Wimbledon-matka, kun hän oli 17-vuotias. Reino Nyyssönen pelasi miesten luokassa, Pekka Petersen-Dyggve ja Leena junioriluokissa.
”Hotellimme oli British Museumia vastapäätä. Saimme Reiskan siivellä kuljetukset hienoilla kisa-autoilla hotellista Wimbledoniin ja takaisin. Kisan päätteeksi järjestettyyn iltajuhlaan kaikki junioriosallistujat  pääsivät syömään juhlatilan parvekkeelle. Sieltä katsoimme kaksinpelin voittajien avajaistanssia.”
Ikuisiksi ajoiksi Leenan mieleen on jäänyt myös yöjunamatka Moskovan kisoihin, kun hän matkasi samassa hytissä kolmen Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkueen pelaajan kanssa.
”Kohteliaita miehiä, lähtivät hytistä siksi aikaa, kun pukeuduin yöpukuun ja aamulla, kun pukeuduin.”

Uudessakaupungissa tennis jäi

Leena pyrki opiskelemaan Tampereen yliopistoon taloustieteitä ja löysi sieltä puolison, joka opiskeli samoja aineita. Leena valmistui ripeässä tahdissa, vaikka pelasi TaTS:ssa tennistä ja vaihtoi siviilisäätyä.
Suomen naisten maajoukkue osallistui Fed Cupiin ensimmäisen kerran 1968. Vuonna 1972 kisat järjestettiin Ellis Parkissa, Johannesburgissa, Etelä-Afrikassa.  Sinne halusi myös Leena Mutanen.
”Joukkueeseen oli tiukka seula, katsottiin ensin SM-kisatulokset ja sitten vielä käytiin karsintaottelut. Voitin Suomen mestaruuden ja kaikki karsintaotteluni.”
Joukkueessa olivat Mutasen lisäksi Laila Pirilä (sittemmin Malinen) ja Helena Laitinen (sittemmin Lundberg). Kapteenina oli Raoul ”Dunni” Jokilehto.
Mutaset muuttivat Uuteenkaupunkiin autotehtaalle töihin 25 vuodeksi. Siellä Leena Mutanen aloitti 1980-luvun alussa golfin. Edesmenneen Tuulikki Kukkolan mukaan ”pallopeleissä lahjakkaan” Leenan  golftasoitus on nyt 19.3, parhaimmillaan se on ollut 13.4.

Mutasten toinen harrastus kesäisin oli purjehdus ja tennis jäi Leenalta ihan tykkänään.
”Edelleenkin pelaan kesät golfia Uudessakaupungissa, jossa on kesämökki, ja tennistä talvet. Se on hyvä jako”, sanoi Leena.
Uudestakaupungista Mutaset muuttivat takaisin Tampereelle, jossa senioritennis tuli mukaan kuvaan.
”Leena Huostilan kanssa pelasimme ne muutamat vuodet senioriliigaa ja kun sitten muutimme vuonna 2011 pääkaupunkiseudulle, ajattelin jatkaa senioritennistä.
Mutanen soitti Kirsti Laukalle, jonka kanssa oli voittanut yleisten luokkien nelinpelin mestaruuden ulkokentillä 1970 ja hopeaa sisäkentillä 1960, ”Kiti” oli silloin nimeltään Kirsti Ääri.
”Kiti esitteli minut kaikille ja kävi ilmoittamassa toimistoonkin, että Mutasen Lettu haluaa liittyä HVS:aan”.
Siitä lähtien hän on pelannut nelinpeliä pari kertaa viikossa ja usein kerran viikossa kaksinpeliä Talissa ja ollut HVS:n jäsen.
”Minulle on käynyt hyvä säkä, kun minua nuoremmat naiset ovat halunneet pelata kanssani”, sanoi vuonna 1943 syntynyt Leena Mutanen.

HVS:n tennisyhteisö on Leenalle tärkeä. Puoliso kuoli yllättäen lyhyen sairauden jälkeen pian Espooseen muuton jälkeen vuonna 2011, mutta tytär asuu perheineen pääkaupunkiseudulla.
”HVS:aan oli kiva palata, täällä on kivoja ihmisiä ja olo kotoisa, vaikka organisaatio on iso. Olen viihtynyt mainiosti.”
Talissa Leena Mutanen on Lettu, Uudessakaupungissa aina Leena.
”Joulukortteja kirjoittaessa pitää ihan keskittyä, kenen kortin allekirjoitan Leenana, kenen kortin Lettuna.

Teksti ja kuva Riitta Närhi