Onko meidän perhe liikunnallinen perhe vai vain liikkuva perhe?
Liikunnallinen ja liikkuva perhe kuulostavat, ja ehkä näyttävätkin samalta. Heitä kohtaa monesti ohjatussa liikunnassa, kuten lauantaisin Taivallahden Tennishallilla tai futiskentän laidalla. Liikunnallinen perhe on monesti myös liikkuva perhe – he harrastavat paljon liikuntaa, ulkoilevat ja heillä voi olla yhteensä useita liikuntasuorituksia viikossa. Liikkuva perhe ei kuitenkaan aina ole liikunnallinen perhe. Perhe voi harrastaa paljon olematta liikunnallinen.
Motoriset perustaidot luovat pohjan liikunnallisille taidoille
Riittävä fyysinen aktiivisuus on edellytys lasten ja nuorten normaalille kasvulle ja kehitykselle, kuten luuston ja motoristen taitojen kehittymiselle. Alle kouluikäisten lasten tulisi liikkua vähintään kolme tuntia päivässä, ja vielä alakouluikäistenkin kaksi tuntia päivässä. Tämän lisäksi yli tunnin pituisia istumajaksoja tulisi välttää (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016). Motoristen perustaitojen – kävelemisen, juoksemisen, heittämisen ja potkimisen oppiminen edellyttää ärsykkeiden saamista, jotta aivot kehittyvät. Otollinen aika tälle on ensimmäiset kymmenen vuotta, jolloin hermosto kehittyy. (Nurmi 2015, Ukk Instituutti, Innostun Liikkumaan -hanke).
Aktiivisuus on lapselle luontaista, ja liikkumisen tavat ja taidot muotoutuvat jo lapsuudessa. Liikkuminen auttaa oppimaan, rakentaa itsetuntoa ja kehittää sosiaalisia taitoja. Varhaiskasvattajilla on tärkeä rooli lasten ja perheiden arjessa.
Liikkuva Varhaiskasvatus-ohjelma, Liiku.fi
Lapsi on, ilman fyysisiä tai psyykkisiä esteitä, syntymästään liikkumaan haluava. Normaali kehitys ohjaa lasta oppimaan liikkumaan, kuten ryömimään, konttaamaan, kävelemään tai juoksemaan. Vauva-ajan liikuntataitoja voi mahdollistaa antamalla lapsen olla lattialla ja laittamalla mielenkiintoisia ärsykkeitä, jota kohti lapsi haluaa mennä.
Mahdollista lapselle monipuolista liikuntaa
On viime aikoina uutisoitu, että kouluikäiset lapset eivät osaa juosta. Motoriset perustaidot, kuten juokseminen, hyppääminen ja heittäminen, pitäisi oppia jo ennen kouluikää. Jos nämä taidot eivät ole millään tavalla hallussa, lapsi ei pysty oppimaan vaikeampia taitoja. Tällöin lapsi voi kokea koululiikunnan haastavana tai liikunta voi lannistaa, mikä voi puolestaan johtaa huonoon itsetuntoon ja liikunnan harrastamattomuuteen myös aikuisena. Varhaiskasvatuksen suunnitelmassa painotetaan tiettyä asioita, mutta myös perheiden omalla toiminnalla on iso merkitys (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016). Jos lapsi ei osaa esimerkiksi heittää, se ei yleensä johdu siitä, että hän ei pysty siihen, vaan siitä, että lapselle ei ole tarjottu tilaisuuksia harjoitella heittoa, kuten kivien heittämistä veteen, pehmolelujen sallittua heittelyä kotona tai pallon heittoa seinään vastaan. Kun katsoo 3-4 -vuotiaita, suurinta riemua heille on juokseminen. Jos kotona ei saa juosta, niin lapselle voi tarjota paikkoja missä hän saa juosta, esim. jalkapallon kiinniottaminen ottaminen yhdessä vanhemman kanssa juosten.
Mahdollistamisen lisäksi lapsi tarvitsee roolimalleja. Temperamentiltaan arka lapsi ei välttämättä suuressa joukossa lähde muiden lasten kanssa juoksemaan, mutta tutun ja turvallisen vanhemman kanssa voi yhdessä harjoitella juoksua, vaikka leikkipuistossa hippaa leikkien. Jos puuhun kiipeäminen on kiellettyä, niin lapselle voi tarjoa vaihtoehtoisia paikkoja missä lapsi voi turvallisesti kiivetä, esim. leikkipuistojen kiipeilytelineet tai kotona kiipeily sohvien päällä. Tenniksessä näkee myös paljon lapsia, erityisesti pieniä tyttöjä, joille pallo on vieras elementti. Tenniksen aloittaminen voi tuntua vaikealta, koska esimerkiksi pallon tiputtaminen ja kiinniottaminen tai ylipäätänsä pallon pyöriminen tuottaa haasteita. Tätä voi ennaltaehkäistä lisäämällä palloja leikkikoriin tai ottamalla pallo mukaan leikkipuistoon.
Lapselle ei tulisi luoda mielikuvaa, että hän ei osaisi liikkua tai olisi liikunnan suhteen laiska. Lapsi voi kuitenkin oppia olemaan liikkumatta tai ei opi motorisia perustaitoja, jos hänelle ei niitä mahdollisteta. Mutta myös toiste päin, mahdollistamalla liikunnallista ympäristöä ja kannustamalla liikkumaan, lapsen liikuntataidot kehittyvät. (UKK Instituutti, Innostun Liikkumaan -hanke).
Innokas pikkupelaaja ei aina tarvitse lisää ohjattua toimintaa. Voiko esimerkiksi pienelle tennisharrastajalle tehdä pehmopalloa varten lyöntiseinän kotona tai laittaa kotiin puolapuut tai vaikka kiipeilyseinän? Liikunnan mahdollistaminen ohjaa lasta kohti liikunnallista elämää, antaa hänelle pohjan motorisille perustaidoille, ja täten tekee liikunnasta hänelle helppoa. Myös lapsen harrastuksen jatkuminen ja perheen yhteinen tekeminen yli teinivuosien luo pohjaa nuoren aikuisen liikunnalliseen elämään. Liikkumiseen kannustava, myönteinen ilmapiiri sekä liikuntavarusteiden ja välineiden tarjoaminen lapsille lisäävät lasten fyysistä aktiivisuutta (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016).
Teknologia voi passivoida
Mitkä asiat sitten passivoivat lasta? On todettu, että lasten suurimpana esteenä luonnolliselle motoriselle kehitykselle ovat vanhemmat itse. Pienillä teoilla on iso merkitys. Lähdetäänkö yhdessä kauppaan niin, että lapsi lähtee mukaan potkulaudalla vai jääkö lapsi siksi ajaksi kotiin katsomaan piirrettyjä. Postiluukussa saapunut lasten lelukuvasto on pullollaan monenlaisia leluja, mutta liikuntaan kannustavat lelut loistavat poissaolollaan. Erityisesti fyysisen passiivisuuden ja runsaan ruutuajan kokonaismäärä vaikuttaa lapsen kuntoon ja luuntiheyteen. Fyysinen passiivisuus heikentää myös motoristen taitojen oppimista (Laukkanen 2016, Sääkslahti ym. 2013). Ruutuaika on varsinkin pienten lasten kohdalle suurin este luonnolliselle liikkumiselle. HVS-Verkkosanomat kirjoitti asiasta aiemmin lisää Ruutuaika-artikkelissa. Sen takia ihmetyttääkin, että 1-2 -luokkalaisten iltapäiväkerhoissa on kerran viikossa kännykkäpelipäivä. Tämä tarkoittaa sitä, että yhden iltapäivän takia, kun lapset saavat pelata puhelimilla iltapäiväkerhossa, lasten liikunta viikossa vähenee jopa 20%. Ilman pelipäivää, 7-8 -vuotiaat aivan varmasti leikkisivät, palaisivat palloa, juoksisivat tai kiipeilisivät.
Sanotko näin lapselle?
Älä vaan kiipeä ylös!
Varo kiveä!
Ei saa juosta sisällä!Lapsi kiipeää ylös tai juoksee päättömästi, koska ei vielä sitä kovin hyvin osaa ja haluaa sitä harjoitella.
Liikunnalliselle lapselle liikkuminen on helppoa
Monet liikunnalliset ja liikkuvat perheet harrastavat paljon. Jos lapsi harrastaa esimerkiksi tunnin viikossa tennistä ja tunnin viikossa tanssia, ei se tee lapsesta vielä liikunnallista. Ohjatut urheilusuoritukset ovat osa koko viikon liikuntaa, mutta perusliikunta tulisi saada muualta kuin ohjatusta liikunnasta tai sitten ohjatun liikunnan määrä tulisi olla merkittävästi suurempi. Alla on kärjistetty esimerkkitapaus kahdesta perheestä.
Lapsen A perheessä perheenjäsenet liikkuvat paljon. Lapsi on aloittanut tenniksen 4-vuotiaana, ja harrastanut sitä 4-vuotta kerran viikossa. Muita urheiluharrastuksia ei juurikaan ole. Lapsen sisaruksilla on myös ohjattua liikuntaa, niin että jokaisella illalla viikossa on joku harrastus jollakin perheen jäsenellä. Pienemmät sisarukset ovat harrastuksissa mukana, kännykkä toimii viihdykkeenä. Viikonloppuisin käydään leikkipuistossa, vanhempi on mukana, mutta keskittyneenä omaan kännykkäänsä. Vanhemmat itse harrastavat pitkänmatkanpyöräilyä, golfia, salia ja juoksua. Treeneihin kuljetaan autolla ja vapaa-ajalla nautitaan oleilusta.
Lapsen kaverin B perhe on liikunnallinen. Perheen kanssa kävellään, puistoillaan yhdessä palloa pelaten sekä lapsen annetaan leikkiä kavereiden kanssa vaihtelevassa maastossa. Kotona on mahdollistettu liikunnalliset leikit, löytyy maalia taloyhtiön takapihalta ja koristelinettä lastenhuoneesta. Lapsi B harrastaa jalkapalloa ja jääkiekkoa, joita molempia tehdään myös perheen kanssa treenien ulkopuolella. Vanhemmat liikkuvat lapsen harrastuksen aikoihin tai perhe hyötyliikkuu yhdessä. Kaveri aloittaa nyt tenniksen 8-vuotiaana, aikaisempaa kokemusta tenniksestä ei ole. Miten käy tenniksen? Todennäköistä on, että Lapsi B saa lapsen A kiinni hyvin nopeasti tenniksessä perusmotoristen taitojen vuoksi ja laji tuntuu helpolta.
Ohjattu liikunta on vain osa viikon liikunnasta
Yhden tennistunnin aikana ei lapsen liikunnallisuuden eteen pystytä tekemään ihmeitä, vaikka tunti olisikin kulmasta kulmaan juoksua tai puolet ajasta temppurataa. Tennistunti yhdessä muiden liikunnallisten asioiden kanssa muodostaa lapsen liikunnallisuuden kokonaisuuden. Tenniksen kannalta voi jopa olla järkevämpää ottaa toisen ohjatun tennistunnin tilalle, vaikka perheen kanssa uintia, yhteinen juoksulenkki tai perhe menee yhdessä pelaamaan tennistä. Jos perhe harrastaa tennistä myös yhdessä, eli lapsi otetaan ikätasoon sopivalla tavalla mukaan tenniskentälle, se voi parhaassa tapauksessa johtaa siihen, että vanhempi saa lapsesta jossain vaiheessa itselleen loppuelämäkseen pelikaverin. Tällöin on aina pelikaveri mukana mökkilomilla tai ulkomaanmatkoilla. Tenniksen ollessa kovin suosittua kenttäajan löytäminen voi tehdä siitä haastavaa, mutta onneksi tenniskenttiä löytyy Helsingistä useita sekä niitä löytyy myös lyhyen matkan päässä myös Espoosta ja Vantaalta. Ja se, että vanhempi liikkuu ei välttämättä tee lapsesta liikkujaa. Vanhemman itselleen ostama tuhansien eurojen maastopyörä tuo yksilölle varmasti nautintoja, mutta yhdessä tehty pyöräretki toiselle puolelle Töölönlahtea antaa paljon enemmän koko perheelle. Liikuntaa yhdessä tekemällä lapsi saa mallin, että asioita tehdään yhdessä ja liikunta on osa elämää. Vanhemmilla onkin merkittävä rooli lasten liikunnallisuuden taustalla (Laukkanen 2016).
Syysvinkki: Kun illat hämärtyvät, kaivakaa tasku- tai otsalamput esiin ja lähtekää ulos. Esimerkiksi piiloleikit muuttuvat pimeässä todella jännittäväksi seikkailuksi ihan tutussakin ympäristössä.
Lähde Suomen Latu
Liikkuminen on nautinto
Tarkoitus ei ole syyllistää perheitä, vaan tuoda esille, että lapsen liikunnalinen tukeminen ja sen mahdollistaminen myös arjessa ilman ohjattua toimintaan on lapsen kehitykselle tärkeää. Lähteminen ulos pimeään ja kosteaan marraskuuhun pelaamaan jalkapalloa yhdessä perheen kanssa vaatii paljon, mutta se myös antaa paljon. On hienoa huomata, että Töölössä näkyy paljon yhdessä liikkuvia tennisperheitä. Eikä vanhemmilla tarvitse olla ollut urheilutaustaa, että perhe innostuu liikunnasta ja liikunnasta tulee elämäntapa. Lapsen oppima liikunnallinen elämäntyyli kantaa pitkälle ja liikkumisen mahdollistaminen ohjaa kohti liikunnallisia taitoja. Sen mikä itselle opetetaan, sen mallin opettaa myös omille lapsilleen- varhaislapsuudessa opittu liikunnallisuus luo hyvät edellytykset liikunnalliselle aikuisuudelle. (Sääkslahti ym. 2013). Liikkuminen ei ole vaan suoritus vaan osa elämän nautintoja.
HVS haluaa olla mukana edistämässä erityisesti lasten ja nuorten aktiivista elämäntapaa! Otamme mielellämme vastaa ideoita ja kommentteja info@hvstennis.fi
Teksti, Annika Wolin, FT
Kirjoittaja on HVS:n valmentaja ja viestintävastaava sekä kolmen lapsen (2v, 12v ja 14v) äiti. Hänellä on pitkä ura takana geenitutkijana Helsingin Yliopistossa ja THL:ssä, jossa tutki mm. autoimmuuni- ja infektiotauteja sekä väestötasolla liikunnan vaikutusta yksilön aineenvaihduntaan.
Alla vielä koottu vinkkejä :
- Vauhti virkistää – vähintään kolme tuntia liikkumista joka päivä
- Kohti liikkuvaa elämäntapaa – perhe tärkeä roolimalli
- Kuuntele – anna lapselle mahdollisuus vaikuttaa
- Tekemällä taitoja – monipuolisuus kunniaan
- Ympäristö haastaa ja hauskuuttaa – ulkona unelmat todeksi
- Välineet ja lelut – innosta kokeilemaan
- Ohjattu liikunta – onnistumisen elämyksiä
- Liikunta varhaiskasvatuksessa – jokaisen lapsen oikeus
- Koko kylä liikuttaa – kaikki yhteistyössä
Lähde liiku.fi
Lähteitä:
Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016
Nurmi, J-E., Ahonen, T., Lyytinen, H., Lyytinen, P., Pulkkinen, L. & Ruoppila, I.
(2015). Ihmisen psykologinen kehitys. Jyväskylä: PS-kustannus
Sääkslahti A., Soini A., Mehtälä A., Laukkanen A. & Iivonen S. (2013). Liikunnallisen
lapsuuden askelmerkit asetetaan jo päiväkoti-iässä. Liikunta & Tiede 50,
(2-3/2013), 27−31. Saatavilla 18.3.2017 http://www.lts.fi/sites/default/files/page_attachment/lt2-313_27-31_lowres.pdf
Laukkanen, A. (2016b). Physical activity and motor competence in 4−8-year old children: results of a family-based cluster-randomized controlled physical activity trial. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. (Väitöskirja, Jyväskylän yliopisto) Saatavilla 26.3.2017 http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6583-9
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/127696/Hendrikse_Teija.pdf?sequence=1&isAllowed=y
