Mietteitä, että miten olisin voinut tulla paremmaksi pelaajaksi? – Jälkiviisaana Petra Puheloinen
Olen entinen Suomen naisten kaksinpelin ranking ykkönen, ja WTA-listan paras sijoitukseni kaksinpelissä on 412. Rakastan liikuntaa ja huippu-urheilua ja kirjoitan harrastuksena huipputennikseen keskittyvää blogia. Blogi löytyy helppoajakivaa.blogspot.com
Nyt minulla on ilo ja kunnia saada kirjoittaa tennisaiheisia artikkeleita HVS-Verkkosanomiin.
Lapsuuden haaveet?
Lapsena meillä jokaisella on paljon erilaisia haaveita tulevaisuuden suhteen. Monella meistä on haaveiden lisäksi selviä tavoitteita tulevaisuudelleen ja tulevaisuuden ammatilleen. Jotkut tietävät jo pienestä pitäen, että heistä tulee esimerkiksi tennispelaajia tai vaikkapa jääkiekkoilijoita. Kun tavoite tulevaisuudelle on selvä, alkaa kova työnteko, jotta tulevaisuuden haaveammatti tulisi mahdolliseksi.
Itse kuuluin ehdottomasti niihin lapsiin ja nuoriin, joilla jo lapsena oli selkeä käsitys mitä heistä tulee ”isoina”. Halusin tennispelaajaksi ja ammattilaiseksi. Halusin olla parempi kuin muut.
Miten päädyin lajin pariin haaveitani tavoittelemaan?
Omiin tulevaisuuden haaveisiin vaikutti tietysti se tosiasia, että minut vietiin jo pikkutyttönä tenniskentille ja äitini vetämille tenniskursseille Esport Centeriin. Tenniskentillä pelasin ahkerasti tenniskoulussa, piirtelin kentällä ennen kuin oma tuntini alkoi tai treenasin kössikopissa omilla säännöilläni seinää vasten kilpaa. Jos sain esimerkiksi 20 kertaa lyötyä kössiseinää vasten, niin olin voittanut pisteen. Sääntöjä keksin jatkuvasti lisää. Vain mielikuvitukseni oli ”omissa treeneissäni” rajana.
Ykköset idoleina!
Jos minulta kysyttiin, että kuka on minun tennisidolini, niin pohdin ensin rankinglistaa, ja katsoin ketkä ovat kärjessä, ja sen perusteella vastasin, kuka milloinkin oli maailmanlistan ykkösenä.
Myös Suomen parhaat tennispelaajat olivat ehdottomasti suuria idoleitani. Halusin olla yhtä kauan Suomen ykkönen rankingissa kuin esimerkiksi Nanne (os. Dahlman) ja Petra (Thoren). Haaveilin yhtä pitkästä urasta kuin heillä oli.
Tavoitteet täyttyivät vain osittain
Nämä tavoitteet eivät kuitenkaan toteutuneet niin kuin olin lapsena suunnitellut. Minusta ei tullut tennisammattilaista, joka itse elättää oman pelaamisensa avulla elämänsä, sillä en koskaan noussut rankingeissa niin korkealle, että hyvät tulot olisivat olleet mahdollisia. Saavuttamaani kaksinpelin WTA-rankingiin (412), olen silti tyytyväinen. Suomen ranking ykkösen paikan saavutin muutaman kerran, joten tavoite tuon lapsuuden haaveen suhteen täyttyi vaikkakin vain lyhytaikaisesti. Osaltaan tässä varmasti on syynä se, että lopetin aktiivisen kilpapelaamisen melko nuorena, 20-vuotiaana.
Täytyy olla kuitenkin realisti lapsuuden tavoitteiden suhteen, että vaikka tavoitteenani oli ammattilaisuus, niin moni välitavoite matkalla tennismaailmassa täyttyi. Eka tavoitteena oli voittaa ottelu, sitten joku kyläkisa, sitten jgp, kilpailu ulkomailla, sm-mestaruus junioreissa jne. Matkani tennismaailmassa oli mukava seikkailu koko elämän mittaisella polulla. Paljon sain tennikseltä ja paljon sille annoin.
Mitä olisin voinut tehdä toisin?
Nyt yli 20 vuotta pelaajaurani jälkeen on hyvä analysoida, että mitä olisin voinut tehdä toisin, jotta minusta olisi tullut vielä parempi pelaaja.
Myös minulla kuten monella muillakin pelaajilla on/oli omat vahvuuteni ja heikkouteni. Vahvuuteni parhaimmillani pelatessa olivat ehdottomasti hyvä kämmenlyönti, melko aggressiivinen pelityyli, äärettömän kova taistelutahto ja ennen kaikkea runsas harjoittelu. Kun ne kulkivat, pärjäsin ihan kivasti pelikentällä. Löytyi heikkouksiakin. Suurin heikkouteni oli hitaat jalat. Kestävyyteni oli ihan hyvä, mutta jalkani liikkuivat pienestä koostani huolimatta liian hitaasti. Sen verran liian hitaasti, että huono liikkuminen täytyi kompensoida hyökkäävällä pelityylillä. Myös lihasvoimaa olisi voinut olla ihan tarpeen saada lisää.
Peliäni kehitti eniten se, että viihdyin paljon kentällä. Harjoittelin paljon myös virallisten harjoitusten ulkopuolella ja olin mielestäni aika luova. Keksin erilaisia treenejä, joita pyysin sitten mm. äitini minulle vetämään ”pallokorista”. Kopioin hyviä treenejä myös muilta, kun näin heidän treenaavan.
Fysiikkatreeneihin en panostanut juurikaan, vaikka olisi pitänyt niin tehdä ehdottomasti. Jos nyt olisin lapsi/nuori, joka haaveilee tennisurasta, niin hankkisin itselleni kunnon fysiikkatreenarin, jonka ohjeita noudattaisin määrätietoisesti. Haluaisin myös seurata fysiikkani kehitystä säännöllisesti erilaisten testien avulla.
Perfektionistina huomioisin myös ravintoasiat. On tärkeää noudattaa terveellistä ruokavaliota, jotta tulokset tenniskentällä olisivat optimaaliset.
Ja sitten tietysti lepo. Lepo oli asia, jonka laiminlöin lapsena ja nuorena. Into kentälle treenaamaan oli vaan niin kova, etten levännyt tarpeeksi. Saatoin treenata kilpailuidenkin aikana niin paljon, että kun menin kentälle otteluun, niin olinkin ihan väsynyt jo valmiiksi. Säännöllisen lepopäivän pitäminen olisi varmasti tuottanut parempaa tulosta.
Huomioi nämä asiat äläkä luovu unelmistasi turhan aikaisin
Ammattilaisuraa tavoitellessa kannattaa siis muistaa kova treeni kentällä ja sen ulkopuolella sekä riittävä lepo ja muu sosiaalinen elämä terveellistä ruokavaliota unohtamatta! Eikä kannata lopettaa liian aikaisin. Kannattaa sinnitellä ja jatkaa kovaa työntekoa vähän kauemmin kuin minä tein. Näillä ohjeilla varmasti pääsee pitkälle! Jos ei ihan maailmanlistan kärkeen, niin ainakin sinne missä on omat maksimit.
