Perheenjäsen Johanna Ranta-aho: ” Yliopistotenniksen ansiosta opin arvostamaan omaa tekemistä ja saavutuksia niin kentällä, kuin sen ulkopuolella.”
Kerro muutama sana itsestäsi?
Opiskelen toista vuotta Helsingin yliopiston translationaalisen lääketieteen kansainvälisessä maisteriohjelmassa. Lääketieteen erikoisaloista olen erityisen kiinnostunut genetiikasta, ja teenkin parhaillaan gradua geneettisesti periytyvistä lihasrappeumasairauksista, osana tutkimusryhmää. HVS:ssä olen liigajoukkueen pelaaja ja osa-aikainen valmentaja.
Kerro tennishistoriastasi?
Aloitin tenniksen alle kouluikäisenä tennistä pelaavan äitini innoittamana, mutta lapsena tennis oli yksi harrastus muiden joukossa. Harrastin monia erilaisia lajeja, mutta lopulta jäljelle jäi vain tennis ja jalkapallo. Kilpailin kohtuullisen tosissaan molemmissa lajeissa, mutta 15-vuotiaana aikaa ei ollut enää molemmille, joten futis sai jäädä. Lukion jälkeen päätin lähteä Yhdysvaltoihin opiskelemaan ja pelaamaan yliopistotennistä. Yliopistoksi valikoitui Christopher Newport University Virginian osavaltiossa. Pääaineenani opiskelin biokemiaa, ja valmistuin kandiksi keväällä 2020. Suomeen palattuani olen keskittynyt maisteriopintoihini, tennistä olen pelannut lähinnä harrastusmielessä.
Mikä sai sinut innostumaan? Mikä tenniksessä viehättää sinua?
Lapsena tykkäsin pelata melkein mitä vain pallopelejä, mutta kilpailuhenkisenä ihmisenä tenniksessä viehätti erityisesti yksilölajin tuoma kilpailullisuus. Yliopistotennisvuodet ovat kuitenkin aiheuttaneet sen, että nykyään olen enemmän joukkueurheilija. Yliopistotennisotteluissa on mielestäni täysin ainutlaatuinen lataus ja tunnelma, sekä joukkuehenki, johon tykästyin valtavasti. Tenniksessä innostaa myös sen haastavuus ja jatkuva itsensä kehittämisen sekä uuden oppimisen mahdollisuus.
Onko sinulla joku erityinen tennismuisto?
Ei tule mieleen mitään yksittäistä muistoa, mutta sanoisin että yliopistotennisvuodet Yhdysvalloissa kokonaisuutena. Peleissä oli aina mahtava tunnelma, ja rakastin pelata joukkueena. Nautin myös peleissä joukkuekavereiden kannustuksesta ja muiden kannustamisesta. Yliopistotennikseen verrattuna Suomen kansallisten kisojen tunnelma on mielestäni osin jopa ankea, ja erityisesti naistenniksen arvostus on varsin heikkoa. Jos olisin jäänyt Suomeen, omasta tennisurasta olisi varmasti jäänyt varsin mitätön olo. Yliopistossa tuntui, että naisurheilua oikeasti arvostettiin. Siellä sain paljon onnistumisen kokemuksia ja yliopistotenniksen ansiosta opin arvostamaan omaa tekemistä ja saavutuksia niin kentällä, kuin sen ulkopuolella.
Mikä on vahvuutesi tenniskentällä?
Rakastan pelata dubbeleita, joten varmasti joku siihen liittyvä.
Mitä HVS-Tennis sinun tenniksellesi merkitsee? Mitä palveluja käytät?
Olen HVS:n liigajoukkueessa, ja sitä kautta osallistun Emman vetämiin liigajoukkueen treeneihin pari kertaa viikossa. Toimin myös aikuis- sekä pikkutikruvalmentajana muutaman tunnin viikossa, sekä tuurailen aikuisvalmennuksessa, sen minkä opinnoiltani ehdin. HVS mahdollisti aikoinaan tavoitteellisen harjoittelun tenniksessä, ja sitä kautta osaltaan myös opiskelun ja yliopistopelit Yhdysvalloissa. HVS oli myös ensimmäinen kesätyöpaikkani ja toimii edelleen arvokkaana työnantajana. Valmennustyö sekä liigajoukkue ovat myös mahdollistaneet tennisharrastuksen jatkumisen Suomessa opiskelunaikana. Olen superkiitollinen kaikista HVS:n tarjoamista mahdollisuuksista, jotka ovat vaikuttaneet positiivisesti elämääni!
Kuinka usein pelaat tennistä?
Pelaan noin 2-5 kertaa viikossa.
Millä mailalla/tossuilla/jänteillä pelaat?
Maila on Wilson Blade 98 16×19, kengät Asics Gel Resolution 8 ja jänteet Solinco Hyper G.
Kuka on suosikkipelaajasi?
Ashleigh Barty
Sana on vapaa!
Oman HVS-taipaleeni aikana seura on kasvanut ja kehittynyt valtavasti, ja toiminta on ammattimaistunut vuosi vuodelta. Suomen suurimpana tennisperheenä HVS:tä on tullut Tennisliiton tiivis kumppani sekä suunnannäyttäjä pienemmille seuroille ja koko suomalaiselle
tennikselle. Tällainen asema tuo mukanaan yhä suuremman vastuun. Tasa-arvo- ja vastuullisuusaiheet nousevat yhä useammin esiin yhteiskunnallisessa keskustelussa, niin urheilussa kuin sen ulkopuolella. Siksi toivoisinkin, että tulevaisuudessa myös HVS tekisi töitä entistä tarmokkaammin tasa-arvoisemman ja vastuullisemman seuratoiminnan puolesta.