Perheenjäsen Patrick Kaukovalta: ”Urheilupsykologialla on ollut iso vaikutus minunkin tennikseeni.”

Olen 24-vuotias, tennispiirit tuntevat minut Patena. Vartuin Espoon Nuuksiossa luonnon läheisyydessä ja aloitin tenniksen Espoon Tennisseurassa isäni aloitteesta noin 6-vuotiaana. Muistan vain niiltä ajoilta sen, että olin todella pettynyt ja itkukin taisi tulla, kun joululahjaksi saamani tennismaila oli musta eikä toivomani punainen.

Siirryin 11-vuotiaana HVS:n kilpajuniorivalmennukseen, jossa minua valmensi suurimmaksi osaksi Timo Kunnas. 14-vuotiaana hän ehdotti, että siirtyisin Jarkko Niemisen Akatemiaan, joka oli pyörinyt jo vuoden. Innokkaana tennispelaajana halusin tietenkin mukaan ryhmään, jossa maan parhaimmat junnut treenasivat. Kehittymiseni jatkui samaa tahtia Akatemiassa ja tulostakin alkoi pikkuhiljaa tulla kansainvälisillä kentillä, joten sain tarjouksia Amerikan Yliopistoista. En ollut aluksi menossa yliopistoon, mutta mitä enemmän sitä pohdin, sitä enemmän minä sinne halusin. Koulun valintaprosessi oli pitkä ja vaikea. Kävin muutamaa koulua paikan päällä katsomassa, ja Alabaman yliopisto teki minuun parhaimman vaikutuksen. Siellä vietin 4.5 vuotta kasvaen pelaajana ja ihmisenä. Parhaimpana tuloksena NCAA Nelinpelin hopea vuodelta 2019 ja valinta All-Stars joukkueeseen. Kaksinpelissä olin rankattuna korkeimmillaan sijalla 41 ja Nelinpelissä sijalla 3. Ehkä kuitenkin arvokkain asia minkä sain kokea, oli viimeisenä vuotena joukkueen kapteenin ja johtajan rooli.

Tenniksessä rakastan kilpailuja ja matsien pelaamista. Näin ei ole kuitenkaan aina ollut. Aikaisempina vuosinani tykkäsin treenata enemmän kuin kisata. Ennen harjoituksia tuli lyötyä Laaksolahden lyöntiseiniä vastaan tuntikaupalla, ja HVS:ään siirtyessäni pyysin aina treenien jälkeen luvan jäädä treenaamaan seuraavassakin ryhmässä, kiitos siitä valmentajille. Pelasin myös todella paljon pihapelejä, tosin usein yksikseni, kun muut naapurustossa asuvat lapset pelasivat pleikkaria. Isäni vei minua paljon liikkumaan eri muodoissa. Lumilautailu, jääkiekko, pesäpallo, skeittaus, koripallo, ja maastopyöräily olivat hauskaa vapaa-ajanvietettä, kiitos siitä vanhemmille! Uskon että näistä saamani luovuus sekä extra tunnit veivät minua pitkällä tähtäimellä eteenpäin ja sain maan kärjen kiinni, vaikka en missään nimessä mikään lapsitähti ollutkaan.

Valmistuttuani Psykologian papereilla liikuntatieteiden painotuksella, sain töitä HVS:stä syksyllä 2022. Työnkuvaani kuuluu apulaisvalmentajan rooli kolmessa eri ryhmässä; Timo Kunnaksen pyörittämä HVS Team, Joonas Jalkasen valmennuskeskuksen U14 pojat, ja Ville Tuovisen valmennuskeskuksen U18 pojat. Vastuullani on myös Valmennuskeskuksen puolella henkinen valmennus, joiden pelaajia tapaan keskimäärin joka toinen viikko, sekä HVS teamiläisiä joille teen luentoja noin joka toinen kuukausi.

Urheilupsykologialla on ollut iso vaikutus minunkin tennikseeni. 16-vuotiaana oli lähellä, että olisin lopettanut tenniksen, mutta urheilupsykologin avulla sain kuitenkin motivaation nopeasti takaisin ja uuden vaihteen silmään. Sama toistui yliopistossa ollessani. Siellä urheilupsykologi oli minulla arjessa mukana viikoittain, jonka kanssa oli mahtavaa päästä keskustelemaan ja purkamaan huolia sekä etsiä ratkaisuja ongelmiini. Nämä henkilöt ovat olleet minulle niin merkittäviä, että halusin itsekin tuoda henkistä valmennusta Suomen tenniksen arkeen entistä enemmän. Nuoren urheilijan kasvutarinat ovat aina mutkikkaita, ja taustajoukkojen merkitystä ei voi liikaa korostaa. Koen, että valmennustiimistä löytyy nuorelle urheilijalle aina se tärkein ja läheisin ihminen ketä nuori näkee perheensä ulkopuolella. Tämän takia arvostan matkan varrella sekä omia että muita valmentajia todella paljon, heille iso kiitos!

Töiden ohella ei ole paljoakaan jäänyt aikaa omaan treenaamiseen, mutta onneksi työssäni pääsen paljon liikkumaan ja pelaamaan pelaajien kanssa mukana, niin tatsi palloon on edelleen säilynyt. Tennisliiga-ottelutkin ovat menneet sen verran hyvin, että väistämättäkin joudun kysymään itseltäni; pitäisikö vielä yrittää pelata ja katsoa mihin rahkeet riittävät?

Tali on ainutlaatuinen paikka, missä olen viettänyt suurimman osaa elämästäni. Olen todella tyytyväinen ja kiitollinen mahdollisuudesta tehdä töitä täällä tenniksen parissa. Ikinä ei tiedä mihin tulevaisuus johtaa, mutta yksi asia on varma: HVS ja Tali tulevat aina pysymään matkassani mukana!