Perheenjäsen Repe Jokinen: ”Vahtuuteni on sörvi sivujengalla kakkosruutuun ulos hyvällä flow:lla, kuten niin monilla vasureilla.”

Kerro muutama sana itsestäsi? 

Olen pitkän linjan tennishemmo, joka yksitotisesta työhistoriasta huolimatta tykkää monipuolisesti monista asioista. Kutsun pilke silmäkulmassa itseäni joskus kaikkien alojen asiantuntijaksi. Oikea besserwisser ja manspleinaaja, kun innostun. Onneksi läheiset osaavat toppuutella.

Omasta mielestä ihmisläheinen, mutta ei kovin ulospäin suuntautunut. Enemmän ihmettelijä ja monista näkökulmista puntaroija kuin varmoja totuuksia laukova jyrä. Sekä että jahkailija pahimmillaan, hyvässä moodissa taas sovitteleva ja rakentava.

Kerro tennishistoriastasi? 

Isän kautta innostuksen kipinän saaneena tenniksen aloitus ja alkeet broidin kanssa palloillen. Seinä sai olla usein sparraajana ja hiljaisena opettajana. Kirjoista ja lehdistä katselin kuvia hyvistä tekniikoista, kerran vuodessa hiljennyttiin Wimbledonin ruohopyhätön ääressä.

Vuonna 1971 Rape Karviala bongasi “Jokisen brotherit” Haukilahdessa terrorisoimassa taloyhtiön pihaa valloittamalla palloa pompottelemalla autotallien välissä kulkevaa pihatietä. Ikuisesti muistan, kun Rape rullasi sivuikkunan auki ja kutsui meidät “HVS testeihin”. Se tarkoitti pääsyä Mannerheimintien kansakoulun tenniskursseille, joita piti Hannu Talasterä. Tarkka herra tekniikan suhteen. Veljeni Risto pääsi aikaisemmin seuraan, minua ei ihan heti kelpuutettu. En tiedä miksi.

Mikä sai sinut innostumaan? Mikä tenniksessä viehättää sinua? 

Pallon kesyttäminen on ihmeellistä. Erilaisten kierteiden harjaaminen, osuman tuntuma, kun oikein kunnolla kajauttaa tai vauhdin kuolettaminen stoppariin, miten pehmeältä se tuntuukaan.

Taitojen testaaminen osaa jännittää. Voitto on mannaa ja tappion karvas kalkki on ihan karmeata nieltävää. Ja uudestaan pitää koittaa, ikinä ei tule valmiiksi.

Minulle tennis on aina ollut peli, suunnitelmien ja oman pelityylin testailua. Jossain vaiheessa huomasin, että peruskunnosta on isosti apua ja aloin puskea pitkiä lenkkejä. En juoksemisen ilosta vaan kolmansien erien voittamisen himosta.

Onko sinulla joku erityinen tennismuisto? 

Ensimmäinen ottelu, Tennispalatsin kakkoskentällä. HVS:n mestaruuskilpailut vuonna…olisikohan 1972 ja luokka P14. Olin hermona ennen peliä, osaakohan sitä edes laskea pisteitä. Ihmeekseni selvisin kunnialla ja muistan kuinka olin ylpeä itsestäni. Virheetöntä peliä! Vastustaja taisi olla minua viisi vuotta nuorempi mutta en antanut sen häiritä onnistumisen iloa.

Toinen muisto, kivulias edelleen, kun hävisin HVS:n mestaruuskisojen P18 finaalissa 9:n matsipallon jälkeen Juha Kalliokoskelle. Siitä ei sen enempää.

USA yliopistotenniksestä on jäänyt mieleen iloisesti ja ylpeästi Big Ten konferenssin mestaruuskoulujen ykkösparien sarjassa. Ihan jees!

Mikä on vahvuutesi tenniskentällä? 

Sörvi sivujengalla kakkosruutuun ulos hyvällä flowlla, kuten niin monilla vasureilla. Sidewinder, joka lähti kuin Naton ohjus ja jonka perässä nuorempana AINA verkolle. Olisi ollut heikkouden merkki jäädä nynnyilemään taakse.

Toinen vahvuus, mistä on tullut paljon kehuja, on yläkierre svingiltä näyttävällä tekniikalla tehty flätti slaissi. Se on kuulemma aina yhtä yllättävä, luonnonlakeja haastava suoritus.

Osaan myös olla sitkeä sissi, ellei satu olemaan huono päivä ja mieli maassa. Silloin “läskin heitto” saa sujua. En aina osaa ottaa tätä peliä kovin vakavasti.

Siinäkään mielessä minusta ei ole esikuvaksi. Vahvuuteni on rehellisyys, en esitä mitään.

Mitä HVS-Tennis sinun tenniksellesi merkitsee? Mitä palveluja käytät? 

HVS-Tennis on minulle ensimmäinen tennisseura ja koti, josta kasvoin ulos. Kiertelin muualla tehden kaikkea tennikseen liittyvää, maan ja taivaan välillä. Oli Davis Cuppia ja maajoukkueen valmennusta, pyrähdys ATP-tasolla, halliyrittäjyyttä ja eri tasoisia seurapestejä. Tenniskirja ja yksi klassikon käännöstyössä mukanaolo ja nyt…takaisin lähteelle!

HVS-Tennis on hyvä työyhteisö ja kasvava seura.

Seuran palveluista ei tämän päivän positiossa tule montaa käytettyä. Jos Padeli tulee kuvioihin niin sitä voisin harkita. Beach Tennis -varusteita järjestin seuran hankkimaan ja sitä iloa tulee välillä nautittua. Minusta nämä ovat tennistä, sen uusia ulottuvuuksia.

Kuinka usein pelaat tennistä? 

Omaa peliä pari kertaa viikossa on ollut tavoite viime vuodet ja matsit päälle. Ennen koronaa pelasin muutaman ITF:n seniorikisan ulkomailla ja se oli oikein mukavaa turismia.

Kotimaan kisoihin ei juuri virtaa tahdo riittää.

Millä mailalla/tossuilla/jänteillä pelaat? 

Maila Blade 98 16/19, tossut Rush Pro 3,5 ja jänteissä Luxilon Alupower 23,5 kg

Kuka on suosikkipelaajasi? 

Roger Federer for ever.

Nykyisistä kaikki nuoret, jotka jaksavat yrittää ovat mielenkiintoisia. Suomesta lähtöisin olevat tietysti tulee seurattua.

Ja oman pojan pelit, ne ovat jänniä. Kun Nuutti tahkoaa matseja, niin oma pää menee ihan sekaisin. Ja Jaken hullu yläkierre kämmeneltä Pyrkällä, sama mesta missä Ripan kanssa tennisuraa alettiin kyntämään!

Sana on vapaa! 

Nykyisin tennis on minulle systeemitasoinen ihmettelyn asia.

Miten tennistä opitaan? Miten kannattaa opettaa? Miten monimutkaiset liikkeet järjestäytyvät yhdeksi suoritukseksi niin että sopeudutaan pallon käyttäytymiseen? Mikä rooli aikomuksella on liikkeen muodostumisessa?

Mitä taitoja tarvitaan pelaamiseen? Onko olemassa järjestys missä ne kannattaa hankkia? Mikä on olennaista?

Millainen valmennusrakenne parhaiten palvelee pelaajia? Mitä valmennustaitoja tarvitaan?

Olen vahva uskoja kysymysten voimaan. Pitää löytää oikeat kysymykset. Sitten saa hyviä vastauksia.

Lopuksi kirjailija Hannu Mäkelän hieno lause, muistin varassa sen ajatusta myötäillen. ”Elämä on ihmeellinen peli ja lopulta sen häviää. Mutta siihen asti voi vaikkapa pelata tennistä.”