Perheenjäsen Tapani Ojala: ”HVS on sydämessäni ikuisesti. Olen elänyt HVS:ssä koko elämäni. Rakastan seuraa vilpittömästi aina.”

Kerro muutama sana itsestäsi
Olen Tapani Ojala syntynyt 15.02.1949. Aloitin pelaamisen kuusivuotiaana. Ensimmäiset kilpapelit pelasin kahdeksanvuotiaana (Hopeamaila-kilpailu). Olen vasenkätinen.

Mitä tulee mieleen tennishistoriastasi?
Olin vuonna 1962 Ruotsin avoimissa mestaruuskisoissa Båstadissa loppuottelussa poikien sarjassa. Juniorina voitin kolme Suomen mestaruutta ja seitsemän hopeata. Edustin Suomea kymmenessä nuorten maaottelussa, joissa voitin viidesti pelini. Sain edustaa HVS:ää niin kansainvälisissä seuraotteluissa kuin myös kansallisella seuraotteluissa. Aikuisten sarjoissa nousin A-luokan kärkipäähän ja edustin mm. Suomea Avoimissa Pohjoismaisissa mestaruuskilpailussa 1969 ja 1973. Piirinmestaruuden voitin nelinpelissä sekä HVS mestaruuksia.

Mikä sai sinut innostumaan?
Lapsuuteni elin Etu-Töölössä Runeberginkadulla, lähellä Taivallahden tenniskenttiä. Isäni tutustui kentänhoitajaan Olavi Lehtolaan, jolloin vanhempani pystyivät jättämään veljeni Hannun Lehtolan hoitoon turvallisesti.

Mikä tenniksessä viehättää sinua?
Minusta tennis vaatii ajattelua, pelin strategian luomista, mutta myös vaatii niin henkistä, kuIn fyysistäkin kuntoa, hyvää liikkumista. Sekä lopuksi kunnioitusta vastustajaa kohtaan. Rehtiyttä!!!

Onko sinulla joku erityinen tennismuisto?
Erityisiä muistoja on otteluista lukuisia, esimerkiksi kun edustin Miami Beachissä Orange Bowl:ssa. Maaottelu Itävaltaa vastaan oli myös erittäin mieleenpainuva. Voitin ekan erän ja johdin toista jo 5-4 15-40, oli siis kaksi ottelupalloa. Luonteeni mukaisesti haluan olla todella rehellinen aina, myös kentällä. Ottelupalossa tuli epäselvä linjalyönti, en halunnut ottaa pistettä. Pyysin, että pelattaisiin uusipallo. Lyönti oli minun puolellani. Otettiin uusi pallo ja hävisin sen sekä koko erän 9-7. Aloitettiin ratkaiseva erä, menin johtoon 1-0. Suomen lippu oli kenttämme päädyssä. Käännyn katsomaan lippua ja sanoin itselleni. ”Nyt pelaan Suomen puolesta ja edustan Suomea. Vielä olen niin kaukana koti-Suomesta, että en häviä tätä ottelua vaikka verta vuotaisi suusta.” Vaihdettiin kenttäpuoliskoita. Peli jatkui ja voitin ratkaisevan erän 6-1.

Toinen muisto on Kööpenhaminasta, nuorten Pohjoismaisista nelimaaotteluista Tanskaa vastaan. Meillä oli ratkaiseva nelinpeliottelu. Tanskan TV lähetti ottelun suorana lähetyksenä ulos. Ehkä olettaen, että Tanska voittaa, mutta toisin kävi. Voitimme kolmessa erässä.

Ikävämpikin muisto löytyy, todella henkisesti masentava. Tämä tapahtui Helsingissä järjestetyissä Avoimissa Pohjoismaisissa Mestaruuskilpailuissa vuonna 1973 kun olin 23-vuotias. Olin todella iloinen, että sain edustaa Suomea ko. kisassa. Mutta kilpailu oli minun kilpailu-urani viimeinen. Minun oikean jalkani etummainen ristiside meni täysin poikki. Olin parhaassa kunnossa ja parhaat vuodet olisivat oletettavasti edessä. Olin ollut jo Yhdysvalloissa Wyomingissa. Tarkoituksena oli suorittaa tutkinto Amerikan Yliopistossa. Puihin meni. Alun perin minun piti lähteä jo 1971 tammikuussa. Mutta päivää ennen koneeseen nousua kohti Yhdysvaltoihin takaisin, pelasin vielä Tennispalatsissa HVS:n mestaruuskisoissa. Siinä ottelussa polven eturistiside meni osittain poikki. Jouduin siis silloin ensimmäisen kerran luopumaan Jenkki-matkastani. Ja vuonna 1973 jouduin lopullisesti luopumaan siitä. Suomessa suoritin sitten alemman asteen tutkinnon.

Mitä HVS-Tennis sinun tenniksellesi merkitsee?
HVS merkitsee mulle erittäin paljon. HVS on sydämessäni ikuisesti. Olen elänyt HVS:ssä koko elämäni. Rakastan seuraa vilpittömästi aina.

Kuinka usein pelaat tennistä?
Pelaan noin pari kertaa viikossa säännöllisesti, siis lyömässä. Ei pysty enää pelaamaan.

Millä mailalla/tossuilla/jänteillä pelaat?
Pelaan Wilson-mailalla, Asics-tossuilla, jänteitä vaihtelen.

Kuka on suosikkipelaajasi?
Oman aikani suosikki on Rod Laver ja nykyään Jarkko Nieminen sekä ulkomaalaisista Rafa Nadal.

Olit pitkään töissä Talissa, kerro siitä.
Aloitin työni Talissa 1.11.1976. Muistaakseni Talin avajaiset olivat 15.11. Jäin eläkkeelle Talista 01.04.2013. Oli todella mahtavaa palvella ihania ihmisiä ja olla oman rakkaan tenniksen parissa.

Sana on vapaa!
Onnea ja menestystä ystäville! Myös HVS:lle menestystä.

Sydämellisin terveisin Tapani ystävä