Petra Puheloisen kolumni: Maajoukkuetoiminta motivoi harjoittelemaan lisää

Maajoukkuetoiminta motivoi harjoittelemaan lisää ja nostaa kansallisen tenniksen tasoa

Maajoukkuetoiminta tulee monelle hyvin omassa lajissaan menestyneelle urheilijalle tutuksi jo pienestä pitäen. Kuuluminen esimerkiksi oman ikäluokkansa maajoukkueeseen on myös kunnia-asia, josta ollaan ylpeitä.

Maajoukkueeseen kuuluminen motivoi harjoittelemaan entistä enemmän ja laadukkaammin myös omalla ajalla. Maajoukkueeseen pääsevät ja kuuluvat aina ne juuri sen hetken parhaat urheilijat. Kilpailu maajoukkueen välisten jäsenten kanssakin on kivaa ja hyödyllistä: Pääsee harjoittelemaan ja kilpailemaan parhaimpien kanssa. Se kehittää niin itseä kuin myös muita maajoukkueeseen kuuluvia kaikkein eniten. Mitä enemmän kilpailua sen paremmat kehittymismahdollisuudet.

Ollaan yhtä joukkuetta ja silti kilpaillaan muiden kilpailijoiden lisäksi myös maajoukkueeseen kuuluvien kanssa.

Yhteenkuulumisen tunne on tärkeää urheilussakin. Halutaan kuulua samanhenkisten ja samantasoisten ihmisten ja urheilijoiden joukkoon. Kuuluminen tähän ns. valiojoukkoon, motivoi urheilijoita.

Yksi suurimpia ongelmia tenniksessäkin on se, että mitä vanhemmaksi tennispelaajat tulevat, sen todennäköisesti ne lopettavat tenniksen aktiivisen ja tavoitteellisen pelaamisen, ja siirtyvät pelkästään opiskeluiden ja työntekemisen pariin.

Näin syntyy valtava jo kerätyn osaamisen turha haaskaus. Kaikki se panostaminen tennikseen valuu hyvin varhaisella iällä hukkaan, kun muut tärkeät asiat elämässä vievät kaiken sen ajan tennikseltä ja urheilulta pois, mitä urheilu ja ammattilaisuuden tavoittelu vaatisivat.

Mitä parempaa tasoa ammattilaistenniksessä Suomi tavoittelee, sen tärkeämmäksi nousee se tosiasia, että kotimaisen tenniksen taso täytyy olla laaja ja kova. Ilman laajaa ja kovaa kotimaisen tenniksen tasoa, on vaikeaa luoda maailmalla jatkuvasti menestyviä huipputennispelaajia, joita tällä hetkellä pienessä maassamme on jo melko paljon. Tarvitaan kuitenkin huippumenestykselle jatkuvuutta ja siihen vastaus on laaja ja kova kansallinen tenniksen taso.

Se tosiasia, että saisimme tennispelaajamme jatkamaan panostusta lajiin ja kilpailemiseen sekä tavoittelemaan ammattilaisuutta mahdollisimman pitkään, on yksi syy, että maajoukkuetoimintaan pitäisi saada huomattavasti enemmän aktivoitua tennispelaajiamme.

Kun maajoukkue järjestää leirityksiä, esimerkiksi ennen Billie Jean King Cupia ja Davis Cupia, niin olisi hyvä, että näille leirityksille otettaisiin mukaan huomattavasti nykyistä enemmän maamme parhaimmistoon kuuluvia tennispelaajia. Näin aktivoimalla ja motivoimalla muitakin pelaajia, kuin aivan parhaimpia pelaajiamme saisimme jatkuvuutta monen tennispelaajan tennisuralle. Monelle tennispelaajalle pääsy maajoukkuetoiminnan ja leirityksen pariin voisi toimia hyvänä piristysruiskeena ja syynä jatkaa edelleen omaa tennisuraa.

On myös muistettava se, että kaikki urheilijat eivät kehity samaan tahtiin ja moni pelaaja voi tehdä huimankin kehitysloikan vielä hieman jo vanhemmallakin iällä jatkaessaan ahkeraa harjoittelua ja kilpailemista. Juuri siksi on tärkeää, ettei urheilijoita liian nuorella iällä ja aikaisin seulota pois maajoukkuetoiminnan piiristä ja siten tuoteta heille sellaista pettymyksen tunnetta, että heidän ei kannata enää kilpailla ja harjoitella ahkerasti tavoitteenaan ammattilaisuus ja ylipäätään tenniksen pelaamisen ja kilpailemisen jatkaminen, edes kotimaan kisoissa.

Mitä laajempi kansallinen tenniksen taso, sen todennäköisempää, että huipputennikseen saadaan jatkuvasti uusia huippupelaajia myös pienestä Suomesta.

Maajoukkuetoimintaan kuuluminen voi olla juuri se syy, miksi moni hyvä tenniksen pelaaja jatkaa kovaa omatoimista harjoittelua ja kilpailemista sekä ammattilaisuuden tavoittelua.

Onko meillä Suomessa, pienenä kansana, varaa hukata näitä nuoria tulevaisuuden potentiaalisia huipputennispelaajia, sulkemalla heidät ja heidän potentiaalinsa jo liian varhain ulos maajoukkuetoiminnan ja erityisesti leirityksen piiristä?

Kuva Tennisliitto
Kuvassa vasemmalta: Emma Laine, Stella Remander, Laura Hietaranta, Anastasia Kulikova, Milla Kotamäki ja Ella Haavisto.