Kuukauden HVS-seniori Raimo Lappalainen

Tennistä kaiken ikää

Kun on ikänsä urheillut ja liikkunut monipuolisesti, säilyttää ketteryytensä kahdeksankymppiseksikin. Näin voi sanoa jo kuusi vuosikymmentä HVS:n jäsenenä olleesta Raimo Lappalaisesta, 83.

Raimo Lappalainen pelaa tennistä neljästi viikossa, yleensä Talissa, mutta myös Smash Centerissä Myllypurossa vakiopelikaverinsa Lasse Sjömanin kanssa. Vain kaksi viikkoa sitten hän oli mukana sisäkenttien SM-kisoissa M80+ luokissa.
Seniorien nelinpelinmestaruuksia Lappalaisella on 15.
”Aina on ollut hyvä pari”, hän nauraa ja luettelee: ”Jussi Ljungberg, Jonni Pajukari, Heikki Pasanen, Raine Björkholm.”
Seniorien kilpailutoiminnasta Raimo Lappalaisella on satakunta eriväristä SM-mitalia.

Monipuolista liikkumista

”Talvisin olen hiihtänyt, mutta nykyisin tennis ei kestä samaan aikaan hiihtämistä, Hiihto vaikuttaa  haitallisesti tenniksessä liikkumiseen”.
”Tämä ikääntyminen näkyy myös siinä, ettei enää jaksa katsoa palloa niin tarkkaan kuin ennen”, harmittelee Lappalainen Talin Tennisbistrossa, tennistunnin jälkeen, kuinkas muuten.
Raimo Lappalainen on aina ollut vikkelä kintuistaan. Taustalla on lapsuudessa ja nuoruudessa jääpallon pelaaminen kotiseudulla Lappeenrannan Veiterässä ja myöhemmin seniorina Kulosaaren Vestassa Helsingissä. Vieraaksi ei ole jäänyt myöskään kaukalopallo, jota hän pelasi seniorina KOPin joukkueessa parikymmentä vuotta.
Lappalainen asui lapsena 100 metrin päässä tenniskentiltä Kimpisen urheilupuisto vieressä. Perheessä ei tennistä pelattu, mutta utelias Raimo meni kentille ja sieltä alkoi elinikäinen harrastus, joka jatkuu kilpapelaamisena edelleenkin.
”En koskaan ole saanut tai ottanut valmennustunteja, mutta Lappeenrannassa katsoimme Pajukarin Jonnin kanssa tarkkaan Karvisten pelaajien pelaamista ja otimme siitä mallia. Seppo Karvinen oli myös taitava jääpalloilija ja häntä pidettiin aikanaan yhtä taitavana kuin Sakari Saloa.”

Aktiivinen järjestöissä

Raimo Lappalainen on siitä ”erikoinen”, että erittäin aktiivisena pelaajana hän on myös osallistunut kymmenet vuodet urheilun järjestötoimintaan.  Kauppatieteenmaisterille lankesivat luonnostaan tilintarkastajan tehtävät HVS:ssä, Talin hallituksessa ja Suomen Tennisliitossa, kaikissa neljännesvuosisadan ajan ja Suomen Senioritenniksen hallituksessa viisi vuotta. Tennisliitossa Lappalainen oli vuosia myös sekä talous- että tiedotusvaliokunnan puheenjohtaja.
”Bengt Bromsin puheenjohtajakaudella saimme aikaan Tennislehden”, kertoo Raimo Lappalainen ylpeänä.
Kun Lappalainen liittyi HVS:aan 1950-luvun lopulla, Raimo Karviala sai hänet mukaan kilpailujen järjestämistehtäviin
HVS:ssä Lappalainen ja hyvä ystävänsä ja pelikaverinsa Juhani Kuusi tekivät säännöt seuran jäsenkunnan kesken pelattavalle Diners Cupille.
”Diners Cupia on pelattu nyt 37 vuotta. Kukapa arvasi, että siitä tulee näinkin pitkäikäinen”, sanoo Lappalainen.
Hän oli 25 vuotta KOP:ssä yritystutkimuksessa ja riskienhallinnan tehtävissä. KOP menestyi vallan hienosti silloisessa Telko-Tenniksessä, eteni Lappalaisen aikana viidesti loppuotteluun.

Ystäviä ja jazzia

Raimo Lappalainen on niin intohimoinen jazzin ystävä, että on jazzystävien yhdistyksen jäsen.
Erroll Garnerin ”Misty” on Ramin ehdoton suosikkikappale, perheen kissakin on saanut nimensä tuon sävellyksen mukaan. Hän ei itse soita mitään instrumenttia, mutta jotkut ovat saaneet hänet ”kiinni” karaokelaulannasta.
Elämänpituinen tennisharrastus on tuonut hienoja ystävyyssuhteita. Hieman yli vuosi sitten kuolleen professori Juhani Kuusen kanssa ystävyyttä kesti 50 vuotta.
”Voitimme Jussin kanssa joskus 1950-60 -lukujen vaihteessa Helsingin piirin mestaruuskisoissa Martti Caloniuksen ja Mikko Kozarowitzkyn. Tästä uroteosta HBL teki ihan otsikkojutun”, nauraa Raimo Lappalainen.
Raimo ja hänen keraamikkovaimonsa Ulla tekivät tennisystäväpariskuntien, Sjömanien ja Svenssoneiden,  kanssa nelisenkymmentä kertaa matkan Stockholm Openiin.
”Kun Jarkko Nieminen lopetti uransa, meiltäkin Ullan kanssa Tukholman reissut päättyivät siihen.”
Tennisharrastus Raimo Lappalaiselta kuitenkin jatkuu, neljästi viikossa. Ja kisat päälle.

Teksti ja kuva Riitta Närhi