Repen palsta: Kaukoviisas Tenniskentällä

Taas mennään Veikko Huovisen luoman hahmon Konsta Pylkkäsen ajatusvirran vanavedessä. Kaukoviisaudesta Konsta aprikoi:

”Se on sitä, että asiat harkitaan etukäteen ja kuvitellaan tapaus sikseenkin elävästi, että kun se kerran tapahtuu, on reitit selvät. Tätä lajia on harvalle suotu. Jolla sitä on, niin pitäkööt hyvänään!

Mutta tässä lajissa on kaksi pahaa vikaa; asia jää huvikseen tapahtumatta tai se sattuu eri tavalla. Joka arvaa ottaa nämäkin huomioon, sille on maailmanranta kevyt kiertää…”

Eipä paljon osuvammin voisi sanoa.

Tennispallo kiitää kohti ja kappas vaan, tilanne tuntuu tutulta. Tietysti pelikaveri suuntasi lyöntinsä rystylle, tietää, että se on kuin lehmän henkäys, varsinkin kun laittoi palloon syvyyttä JA korkeutta. Hipsii vielä verkollekin kuikuilemaan, retale. Voisi ärsyttää, mutta senkin jo kokeilin, eikä siitä ollut kuin harmia. Nyt en sotke tunteita tähän ralliin.

Vaan tsadam, pari väistöaskelta, pyörähdän hieman kämmenen suuntaan ja tanssahdan selkä edellä niin että saan viritellä pelättyä ja vahvaa kämmen lyöntiä. Otehan oli jo valmiina, nyt vaan katse tiukasti pallossa ja kroppa rentona. Ei puristusta kahvaan, ei ei ei.

Odotan oikeaa hetkeä. Siinä se on, ja whatam, ”pom-puh” askellus pallon tahtiin. Maila lennähtää, kaappaa pallon sopivasti vartalon edestä. Sweet spot värähtää pehmeästi, vien saaton läpi pallon, harjaan alhaalta ylös. Katse jää osumakohtaan, en hötkyile. Ehdin kyllä tsekkaamaan miten lyönti uppoaa vastustajan (ex-pelikaveri) ulottumattomiin.

Jee, ei edes tarvitse pivotilla tulla takaisin pelikeskukseen, voittolyönti!

– Repe