Repen palsta: Näsäviisas näkee tarkemmin myöhemmin

Ehkä tätä juttua viisauden eräästä olemuksesta ei olisi pitänyt kirjoittaa. Tämänkin ajan olisi voinut käyttää paremmin, vaikka syötön treenaamiseen tai venyttelyyn.

Kirjailija Veikko Huovisen hahmo Konsta Pylkkänen osuu asiaan:

”Kaikista paras ja imelin viisauden laji on jälkiviisaus, sillä alalla saadaan eniten aikaan. Siinä on tapaus mennyttä aikakautta, mutta se kuvitellaan esiintulevaksi ja sakilla setvitään, miten olisi paras käyttäytyä. Tässä lajissa on ihminen viisaimmillaan… Jälkiviisaan silmä on somassa paikassa, se katsoo taaksepäin…”

Silmä katsoo taaksepäin! Sille on käyttöä tenniskentällä ja etenkin nelinpelissä.  Parisi ei enää voi puuhailla omiaan, haahuilla selkäsi takana. Skarppaus nousee uudelle tasolle, kun toisen silmä seuraa herkeämättä.

Pallo kiitää kohti, jotain pitää tehdä, ja kun on käytössä ehtaa faktaa ei tarvitse mennä huteralla ja epämääräisellä ”mutulla”. Hetkonen…ehdottomat faktat tulee tekemisen jälkeen…ärsyttävää besserwisserismiä. Epävarmuus on sietämätöntä, mutta jälkikäteen viisastelu vasta räjäyttää potin!

Asetun nöyrän myötäilevään asentoon, en enää hämää itseäni arvuuttelulla mitä, miksi ja miten. Palaan perusasioiden pariin. Valpastun. Seuraan palloa. Rohkeuden puuskassa heittäydyn rennoksi ja kun luen palloa, annan sen ohjata tekemistä.

Huippupelaajat kuulemma (kaverit ovat kertoneet…) treenaavat pääsääntöisesti perusasioita. Keeping it simple. Pyörää ei siis tarvitse keksiä uudelleen. Näköjään koskee myös palloa ja mailaa sekä ihmisen liikettä.

Jälkiviisaus istuu katsomossa ja somessa, tänne tenniskentälle tarvitsen kaukoviisautta ja ennakointia. Mistäs sitä saisi?

3.3.2018

Reino ”Repe” Jokinen

HVS-Tenniksen aikuisvalmentaja