”Mitä pitäisi tehdä, että nostaisin tasoani?” Tiukka kysymys, kokeilkaa valmentajaan.
Kun toimintaa on paljon, tarvitaan jokin tapa jäsentää pelaajien osaamista, jotta harjoitusryhmät ja pelit saadaan toimimaan järkevästi. HVS:n aikuisvalmennuksessa käytetään kymmenportaista tasojärjestelmää. Tarve on käytännöllinen. Ryhmien muodostus, korvausjärjestelmä ja valmennuksien sisällöt saavat tukea toimivasta tasojärjestelmästä.
Tenniksen konkreettinen taso per pelaaja ei vaan ole mitattava asia. Se on pelin luonteeseen kuuluva piirre. Tennis ei ole suoraviivainen suoritus samalla tavalla kuin esimerkiksi juoksu, jossa tulos mitataan sekunteina. Tenniksessä pelaajan taso näkyy vasta suhteessa toiseen pelaajaan.
Tämä tekee pelitasosta liikkuvan käsitteen.
Pelitaso ja taitotaso
Tenniksessä tasokysymystä voi katsoa kahdesta näkökulmasta. Teknisestä taitotasosta ja pelitasosta.
Taitotaso näkyy pallottelussa ja harjoituksissa. Jos ei ole pelitilannetta, vaan lyödään pallotellen toinen toiselle. Pelaaja lyö palloa siististi, liikkeet näyttävät sujuvilta ja perusmuodot ovat hallussa. Katsojan mielestä pelaaja näyttää hyvältä.
Pelitilanne on toinen maailma. Mukaan tulevat päätöksenteko, pisteen rakentaminen, riskin hallinta ja kyky toimia virheiden kovan hinnan muodostaman paineen alla. Pelaajan pitäisi tunnistaa tilanteita ja aikoa jotain. Käyttää vahvuuksiaan – nopeasti ja yleensä epätäydellisissä olosuhteissa. Jalat solmussa ja pallo kainalossa.
Teknisesti siisti pelaaja häviää otteluita pelaajalle, jonka lyönnit näyttävät kotikutoisilta. Taito pitää palloa pelissä on pelitaitojen perustaa, ja jos sen tekee tavalla, joka pakottaa vastustajan tekemään virheitä, vain taivas on rajana.
Tenniksessä tekninen osaaminen ja peliosaaminen kulkevat silti usein yhdessä, mutta eivät aina täysin samaa tahtia.
Pelityylit
Tennistä voi onneksi pelata monella tavalla.
Jotkut pelaajat rakentavat pelinsä varmuuden varaan. He pitävät palloa pelissä ja odottavat tilaisuutta. Toiset pelaavat aktiivisemmin ja yrittävät ratkaista pisteitä nopeammin. Kolmas vaihtelee pelitapaa piste pisteeltä ja yrittää löytää reitin pelin hallintaan yllätysten kautta.
Kaikki nämä ovat toimivia tapoja pelata.
Kun kaksi pelaajaa kohtaa, pelityylit vaikuttavat pelin ulkomuotoon. Sama pelaaja voi näyttää erittäin hyvältä tiettyä pelityyliä vastaan ja huomattavasti tavallisemmalta toista vastaan.
Tämä ei tarkoita, että pelaajan taso olisi muuttunut, vaan että pelityylien välinen dynamiikka on erilainen.
Havainnoinnin vaikeus
Myös havainnointi itsessään on haastavaa. Kun katsomme peliä, teemme nopeasti tulkintoja siitä, kuka pelaa hyvin ja kuka ei. Nämä arviot syntyvät usein melko rajallisen tiedon perusteella.
Yksi näyttävä lyönti voi jäädä mieleen ja vaikuttaa käsitykseen pelaajasta. Muutama virhe peräkkäin voi antaa liian negatiivisen kuvan. Lisäksi jokainen katsoja kiinnittää huomiota eri asioihin omien kokemustensa ja näkemystensä kautta.
Ihmisillä on taipumus luulla omaa ymmärrystään, kokemuksiaan ja näkemyksiään koko todellisuuden rajoiksi.
Valmentajilla on luonnollisesti enemmän kokemusta tällaisesta arvioinnista, mutta täysin objektiivista tasomittausta ei ole mahdollista tehdä.
Kehityspolku
Jos tasoa on vaikea määritellä tarkasti, kehityspolku on usein helpompi hahmottaa.
Tenniksen opettamisessa käytetään paljon progressiota. Pelialue, tempo, vauhti ja pallon ominaisuudet voivat muuttua vähitellen pelaajan taitojen mukana. Pelaajalla on enemmän aikaa, enemmän onnistumisia ja mahdollisuus oppia pelin perusidea.
Kun taidot kehittyvät, kenttä kasvaa ja pallo muuttuu kovemmaksi. Peli nopeutuu vähitellen. Matkan varrella pelaaja ehtii rakentaa ymmärrystä siitä, miten peliä ja pisteitä pelataan.
Tämä oppi voi muistuttaa siitä, että tennis ei ole vain lyöntitekniikkaa. Se on peli, jossa kaksi pelaajaa – tai nelinpelissä kaksi paria – yrittää ratkaista tilanteita oman liikkeen ja pallon avulla.
Peliä ihmisten välillä
Tenniksen luonne on vuorovaikutusta. Peli syntyy ihmisten välille. Jokainen lyönti syötön jälkeen on vastaus edelliseen.
Tennis voi muistuttaa keskustelua. Toinen aloittaa, toinen vastaa ja vähitellen syntyy peliin rytmiä. Joku mököttää ja huutelee omiaan. Kysyy kun pitäisi vastata. Vastaa kun ei kysytä. Toinen vastaa aina asiaan kuuluvasti, kykyjensä mukaan. Kolmas kieroilee etua itselleen, sanoo yhtä ja tekee toista.
Peli rakentuu siitä, miten pelaajat lukevat toisiaan, toteuttavat aikomuksiaan ja mukautuvat pelin todellisuuteen. Viimeinen piste ratkaisee.
Nelinpelissä tämä näkyy vielä selvemmin. Kentällä on neljä pelaajaa, ja peli muodostuu heidän välisistä suhteistaan. Parit rakentavat yhteistyötä, vastustajat yrittävät rikkoa sitä lyönti lyönniltä.
Yksittäisen pelaajan taitotaso ei silloin paina pelitasopuntarissa määräänsä. Tärkeämpää on se, miten pelaajat toimivat yhdessä.
Ei kun pelaamaan.
T. Repe
