Repen palsta: Pirullinen tennisottelu
Repen palsta: Pirullinen tennisottelu
Talissa järjestettiin maaliskuun ensimmäisellä viikolla kovatasoinen Tennis Europen kansainvälinen alle 14-vuotiaiden turnaus. Otteluita oli ilo seurata. Pelaaja-alut taistelivat pisteistä, eristä, otteluista ja ilmassa oli urheilun juhlaa.
Joissain peleissä oli selkeää tasoeroa, oliko se sitten lyöntivoimassa tai nopeudessa, pallon hallinnassa tai ties missä, joten lopputulos ei yllätystä tarjonnut. Joissain oli kaksi näennäisen tasavahvaa pelaajaa, vaikkakin he saattoivat olla erilaisilla “eväillä” varustettuja ratkomassa paremmuuttaan. Tuloksien ratkettua (ja varsinkin silloin) kuulee usein ratkaisun avainten kuvailua, juurisyiden kaivelua. Sehän on hyvää tekemistä katsomossa ja tenniksen seuraajien etuoikeus, eikä sitä parane vähätellä.
Mutta…jos on sellainen olo, ettet ole ihan varma juurisyystä, vaikka keskustelukumppanisi rinta rottingilla laukoo totuuksia tai vain sivusta saat kuulla esitelmää tapahtumien todellisesta luonteesta, voit hiljaa mielessäsi onnitella itseäsi oikeassa olemisesta. Tennisottelu on viheliäinen eli pirullinen ongelma.
Mukaillen Berkeleyn professorien Horst Rittelin ja Melvin Webberin kuuluisaa artikkelia ”pirullisista ongelmista” (“Wicked Problems”, Policy Sciences 1973), voidaan perustellusti väittää, että tennisottelun taktiikka edustaa pirullista ongelmaa useista syistä.
Rittelin ja Webberin mukaan pirulliset ongelmat ovat luonteeltaan monimutkaisia, niillä ei ole selkeää ratkaisua tai määritelmää, ja niiden ratkaiseminen vaatii jatkuvaa sopeutumista ja innovointia. Nyt on tennisottelu on kuvattu!
1. Monimutkaisuus ja ennustamattomuus
Tennisottelun taktiikka on äärimmäisen monimutkainen, koska se sisältää jatkuvasti muuttuvia ominaisuuksia. Vastustajan pelityyli, omat vahvuudet ja heikkoudet, peliolosuhteet ja mielen liikkeet, muun muassa. Taktiikan on oltava joustavaa ja reaaliajassa. Pirullista eikö vain?
2. Ei yhtä oikeaa ratkaisua
Tennistaktiikassa ei ole ”yhtä oikeaa” ratkaisua. Se, joka toimi yhdessä ottelussa tai vastustajaa vastaan, ei välttämättä toimi toisessa. Pelaajien on jatkuvasti sopeuduttava ja kokeiltava erilaisia strategioita, mikä heijastaa pirullisten ongelmien luonnetta, jossa ratkaisut ovat usein tilapäisiä ja riippuvat monista tekijöistä.
3. Ratkaisut vaikuttavat ongelman määrittelyyn
Tennistaktiikkaan liittyvissä päätöksissä tehdyt valinnat voivat vaikuttaa siihen, miten ongelma määritellään; esimerkiksi aggressiivisen pelityylin valitseminen voi pakottaa vastustajan muuttamaan omaa pelisuunnitelmaansa. Ja taas ollaan uudessa taktisessa asetelmassa.
Tämä on tyypillistä viheliäisille ja pirullisille ongelmille, joissa ratkaisuyritykset muuttavat ongelman luonnetta.
4. Ei toistettavuutta tai testattavuutta
Toisin kuin ”mukavat” ongelmat, jotka voidaan ratkaista kokeilemalla ja testaamalla kontrolloiduissa olosuhteissa, tennisottelun taktiikkaan liittyvät päätökset on tehtävä dynaamisessa ja ennakoimattomassa ympäristössä, jossa laboratoriokokeiden kaltaista toistettavuutta ei ole. Tämä tekee ongelman ratkaisemisesta entistä haastavampaa.
5. Ratkaisut vaativat räätälöintiä
Ratkaisut pirullisiin ongelmiin, kuten tennisottelun taktiikka, vaativat räätälöintiä ottaen huomioon yksilölliset olosuhteet, pelaajan kunto, mielentila ja vastustajan käyttäytyminen. Tämä yksilöllinen lähestymistapa korostaa, että standardisoituja ratkaisuja ei ole.
Näin ollen tennisottelun taktiikan voi perustellusti katsoa olevan pirullinen ongelma, joka vaatii pelaajilta jatkuvaa sopeutumista, oppimista ja strategista ajattelua. Tämä tekee tennisotteluista paitsi fyysisesti myös henkisesti vaativia. Tämä tuo esiin tennisurheilun syvällisen taktisen ja strategisen ulottuvuuden.
Eli nostetaan hattua kaikille pelaajille hienoista esityksistä ja ollaan ymmärtäväisiä kaikkia ymmärtäjiä kohtaan. Ei se ole heillekään helppoa.
T. Repe
