Teuvo Teräväinen uskoo monipuoliseen harjoitteluun

Teksti Janne Kesti-Helia

Istuin kesäisenä iltapäivänä Talin Tenniskeskuksen kahvilassa juttelemassa Teuvo Teräväisen, loistavaa uraa Carolina Hurricanesissa tekevän NHL-tähden, kanssa. Nuoresta iästään huolimatta hän on saavuttanut jo paljon, sillä hän on sekä Stanley Cup-voittaja että nuorten maailmanmestari. Käyn hänen kanssaan ensiksi läpi mennyttä kautta NHL:ssä.

Pelasitte hyvän kauden. Mitkä olivat parhaat hetket siinä?

”Varmaankin se, että nuori joukkueemme pelasi huikean kauden. Kukaan ei odottanut meiltä paljoa, mutta loppukaudella raivasimme tien play offeihin. Matkalla tiputimme edellisen kauden mestarin ja selvisimme seuraavastakin vastustajasta, joten ylitimme odotukset. Lisäksi pääsin pelaamaan varsin isossa roolissa koko kauden. Se oli iso kehitysaskel itselleni.”

Ketjukaverina sinulla oli usein Sebastian Aho. Millaista on pelata hänen kanssaan? Miten kemiat toimivat teidän välillänne?

”Hän on fiksu pelaaja ja hänen kanssaan on helppo pelata. Hän osaa lukea peliä hyvin ja meillä kemiat kohtaavat. Yleensä ei tarvitse paljoakaan puhua hänen kanssaan asioista, vaan ne tulevat suoraan selkärangasta. Alkukaudesta pelasimme paljon yhdessä, mutta ketjumme erotettiin loppukaudeksi. Se varmaan auttoi meitä voittamaan matseja, koska saimme siten kaksi iskukykyistä kenttää.”

Seuraavaksi kävimme läpi hänen ajatuksiaan junioriurheilusta. Kysyin ensin, mitä mieltä hän on monilajisuudesta?

”Minä ainakin olen vetänyt useita lajeja pienestä saakka ja siitä on varmasti ollut ja on hyötyä minulle vielä tänäkin päivänä. Kaiken maailman pallopelit sujuvat varsin hyvin, kun olen harrastanut niitä paljon. Toki ymmärrän sen, että jossain c-junioreissa muut lajit loppuvat, kun ei ole aikaa kaikelle ja tulee paineita lajivalinnan suhteen. Minulle toimi tosi hyvin se, että pelasin useaa eri lajia. Pelasin jääkiekkoa ja salibandya talvella ja hyvänä vastapainona toimi jalkapallo kesällä. Uskon, että siitä on juniorille hyötyä, että hän harrastaa muutakin kuin yhtä lajia.

Mitä pidät erityisen tärkeinä asioina kehittymisessäsi junioriharrastajasta NHL-huipuksi?

”Olen pienestä pitäen pelannut eri lajeja, joista salibandyä ensimmäisenä, sitten jalkapalloa ja myös yleisurheilua. Vanhempien kanssa pelasin myös golfia. Jääkiekko oli mukana siinä samassa. Vähitellen siitä alkoi lajeja tippumaan ajankäytön takia. Lopulta lajeina olivat salibandy sekä jääkiekko. Jääkiekko jäi, koska siinä oli ehkä eniten tavoiteltavaa.

Halusin vielä tietää, miten hän harjoittelee kesällä ja miten tennis liittyy siihen.

”Kauden jälkeen saa ottaa 2-3 viikkoa vapaata, jolloin ei tarvitse välttämättä tehdä yhtään mitään. Kausi on sen verran pitkä ja rankka, että silloin palautellaan vartalo ja pää kuntoon. Sen jälkeen alkaa kesätreenit eli salia, lenkkiä ja kaikkea muuta, jotta saan itseni vahvemmaksi, nopeammaksi ja kestävämmäksi. Käytännössä koko kesä vedetään kovaa treeniä ja sitten syyskuussa alkavat Carolinan treenit. Normipäivä menee siten, että aamupäivällä on treenit ja lounaan jälkeen iltapäivällä menen pelaamaan joko golfia tai tennistä. Se on mukavaa oheistoimintaa kavereiden kanssa, mutta pidän kyllä siitä, kun pääsen pelaamaan itseäni kovempien pelaajien kanssa, silloin tennis käy kyllä kunnon treenistä. Muistaakseni viime kesänä pelasin Kimmo Timosen kanssa kahden ja puolen tunnin matsin ja se oli ehkä koko kesän raskain harjoitus, kun juoksin nurkasta nurkkaan.

Millainen on oma tennistaustasi?

Tenniksen aloitin noin 15-vuotiaana kavereiden kanssa kaupungin kentillä ja siitä sitten innostuin. Jossain vaiheessa minut kutsuttiin pelaamaan Bermuda Cupia. Sen olen pari kertaa voittanutkin pelatessani Selänteen Teemun ja Bergenheimin Seanin kanssa.

Millainen olet tennispelaajana?

”Vahvuuteni on rystylyönti. Jos saisin pelata koko ottelun rystyltä, pärjäisin ihan hyvin. Heikkoutena ainakin vielä kämmen sekä syöttö. Yläkierrettä haluan kämmeneen ja syöttöön varmuutta ja vauhtia.”

Kysyin häneltä vielä, millaisia terveisiä hän sanoisi tennistä harrastaville junioreille?

”Itselläni ei ole yksilölajitaustaa paljoakaan, mutta samalla tavalla siinäkin tulee asettaa tavoitteita ja unelmoida ja jaksaa tehdä töitä niiden eteen. Kyllä minäkin olen unelmoinut pienenä, että pääsen NHL:ään ja voitan Stanley Cupin. Niin ja varmasti tenniksessäkin on sama juttu, että pitää uskaltaa olla oma itsensä ja välillä mennä pilke silmäkulmassa. Hauskaa pitää olla, eikä pidä vääntää väkisin.

Lopuksi, valmentajan havaintoja Teuvosta tenniskentällä:

Teuvo on selkeästi ollut pienestä pitäen mukana valmennustoiminnassa ja on ammattiurheilija. Asenne hänellä on kohdillaan eli rento, kuunteleva, nöyrä ja ehdottoman kova tsemppaamaan. Tenniksessä vahvuuksia ovat tietenkin mieletön nopeus, pallopelien pelinlukutaito ja rysty lähtee vaivattomasti myös liikkeestä. Siltä puoleltahan Teuvon lämärikin lähtee lätkässä. Teknisesti kehittymisen kohteita ovat kämmen ja syöttö, mutta nekin ovat selkeästi kehittyneet muutaman tunnin treenillä. Kehittymisen nopeudesta huomaa, että hän on erittäin lahjakas urheilija. Tenniksen taktiikkapuoli on toki vielä rutiinin puutteen vuoksi vielä alkuvaiheessa, mutta muutamien pelattujen pisteiden perusteella voi sanoa, että pelimies on pelimies, vaikka laji vaihtuukin.

Teemun kuva Harry How/Getty Images