Etusivu > Ajankohtaista > U10: Peli on leikkiä

U10: Peli on leikkiä

Peli on leikkiä

Peli on leikki, mutta miksi pelistä tehdään usein niin hankalaa lapsille? Leikinhän pitäisi olla helppoa ja mukaansa tempaisevaa? Mutta jos kyse on urheilusta, niin eikö se saa olla lapsilla hauskaa? Näistä asioista olen keskustellut lasten ja aikuisten kanssa. Olen myös tehnyt omia tutkimuksia oman 3,5-vuotiaan lapsen kautta ja seurannut satojen lasten tennisharrastusta vuosien ajan.

Koen, että muutaman vuoden aikana lapset ovat suhtautuneet tennispeliin aiempaa myönteisemmin. Suurimpana syynä tähän saattaa olla U10-valmennusfilosofian juurtuminen ja täten myös tennisvanhempien parempi ymmärrys lasten tennistä kohtaan. Aikoinaan oli yleistä, että lapsi haluttiin pelaamaan isolle kentälle ja kovilla palloilla mahdollisimman nopeasti. Se kuitenkin oli haitallista pelin kokemisen kannalta, kun pallo ei elä ja pelitilanteita ei tule. Edes syötöllä ei saa otettua pistettä haltuun ja etukentälle ei kannata tulla. Toki muutama poikkeus aina löytyi, jotka pystyivät saamaan ilon irti isolla kentällä ja kovilla palloilla, mutta taustalla oli jo hyvin paljon tennistä ja muuta liikuntaa.

Nykyään kerran kuussa pelattavaa Rush Slam-kisaa seuratessani, pistää eniten silmään se, kuinka hyvä keskittyminen ja tietynlainen flow-tila huokuu peleissä. Pelitilanteiden kirjo, joka esiintyy kentällä on sama kuin katsoessani Australian Openia. Esimerkiksi syöttö-volley 7-vuotiaan Oonan tekemänä softiskentällä, loistavaa sijoittumista ja puolustuspelaamista oranssilla kentällä 9-vuotiaalta Leolta ja taistelupallon jälkeen tuuletukset ja tunteenpurkaukset kakkosluokkalaisilta Maurilta ja Annalta. Edellä mainittu on aitoa tennistä, peli, joka on parhaimmillaan mielekästä leikkiä. Siihen uppoutuu ja syntyy flow-tila. Sama leikki onnistuu muissakin lajeissa lapsilta, kunhan vain peli viedään lasten tasolle, lasten maailmaan.

Peli on leikki, mutta miksi pelistä tehdään usein niin hankalaa lapsille? Leikinhän pitäisi olla helppoa ja mukaansa tempaisevaa?

Oman lapsen kautta olen päässyt kokemaan läheltä leikin. Olen huomannut, että on erittäin helppoa pilata leikki, esimerkiksi vaatimalla jalkojen joustoa ulkojääpeleissä tai näyttämällä väärään aikaan miten lyödään rysty kahdella kädellä kesken hauskojen tennispelien porttikongissa. Mutta leikkiin on erittäin helppoa myös hypätä mukaan, kunhan vain muistaa, että lapset ovat lapsia ja kokevat, näkevät, aistivat ja fyysisesti pystyvät toteuttamaan asiat eri tavalla kuin aikuiset. Oli lapsi 3-vuotias, tai 13-vuotias, ymmärtäkäämme antaa hänen leikkiä (pelata).

Anders Wallén
Juniorivalmennuspäällikkö