Urheiluharrastus on lapselle ennen kaikkea leikkiä, oppimista ja yhteenkuuluvuutta. Tämä ei ole pelkkä kasvatuksellinen ihanne vaan tutkimusnäyttöön nojaava johtopäätös. Viime vuosien tutkimukset osoittavat johdonmukaisesti, että lapsen sisäinen motivaatio ja liikkumisen ilo ennustavat sekä hyvinvointia että harrastuksen pitkäjänteistä jatkumista selvästi vahvemmin kuin varhainen tuloskeskeisyys tai ulkoinen paine. Kun harrastuksen painopiste siirtyy aikuisten tavoitteisiin ja mitattaviin suorituksiin, siirrytään samalla kauemmas siitä kehityksellisestä perustasta, jota lapsi kasvaakseen tarvitsee.
Vanhemman ja vanhemman rooli harrastuksessa
Vanhemman tehtävä on mahdollistaa, tukea ja olla turva. Vanhempi huolehtii arjen rakenteista, levosta, ravinnosta ja kuljetuksista. Vielä tärkeämpää on emotionaalinen tuki. Lapsi tarvitsee aikuisen, joka kestää sekä voiton että tappion ilman, että oma arvostus muuttuu suorituksen mukana. Tutkimukset osoittavat, että autonomian tukeminen lisää lapsen sisäistä motivaatiota. Kontrolloiva ja tuloskeskeinen lähestymistapa sen sijaan heikentää sitä.
Valmentajan tehtävä on urheilullinen tuki ja liikunnan pedagoginen vastuu. Valmentaja rakentaa harjoittelun, opettaa taitoja ja luo ilmapiirin, jossa lapsi voi yrittää, epäonnistua ja oppia. Valmentaja ei ole vain tekniikan opettaja vaan myös kasvattaja.
Joukkuelajit ja vanhempien valta
Monissa suomalaisissa joukkuelajeissa, kuten jalkapallossa ja jääkiekossa, vanhemmat ovat vahvasti mukana arjessa. He toimivat vapaaehtoisina, joukkueenjohtajina ja usein myös valmentajina. Monet joukkuelajiseurat ovat rakentaneet vahvan seurayhteisön, jossa vanhempien vapaaehtoistyö mahdollistaa toiminnan laajuuden ja yhteisöllisyyden.
Tämä tuo paljon hyvää. Yhteisöllisyys vahvistuu. Perheet tutustuvat toisiinsa. Lapsi kokee kuuluvansa johonkin.
Mutta rakenteeseen sisältyy myös varjopuoli. Kun vanhemmat ovat valmennuksessa tai hallinnossa keskeisessä roolissa, syntyy mahdollisuus vallan keskittymiseen. Päätökset peliajasta, rooleista tai valmennuslinjasta voivat kietoutua perhesuhteisiin. Lapsi ei aina pysty erottamaan, onko palaute ammatillista vai vanhemman tunteista nousevaa.
Tällaisessa ympäristössä aikuisen itsetuntemus on ratkaisevaa. Kysymys kuuluu, toimiiko vanhempi lapsen parhaaksi vai oman identiteettinsä jatkeena.
Tennis ja yksilölajin etäisyys
Toinen ääripää löytyy yksilölajeista, kuten tenniksestä. Siellä vanhempi on usein käytännössä vain kuljettaja, muonittaja ja kustantaja. Harjoittelu tapahtuu valmentajan johdolla ilman vanhempien aktiivista roolia kentällä.
Tämä voi suojata lasta liialta vanhempien vallalta. Päätöksenteko on selkeämmin valmentajalla. Mutta samalla syntyy toinen riski. Vanhempi voi jäädä täysin ulkopuoliseksi lajista. Hän ei välttämättä ymmärrä harjoittelun sisältöä, kilpailujärjestelmää tai kehitysvaiheita. Tällöin keskustelu lapsen kanssa voi keskittyä vain tuloksiin, koska ne ovat ainoa näkyvä mittari.
Käytännön kokemus osoittaa, että jos vanhempi itse harrastaa samaa lajia tai ymmärtää lajin luonteen, hän kykenee useammin näkemään kehityksen myös tuloksen taakse. Hän ymmärtää, että yksittäinen tappio voi olla osa pitkäaikaista oppimisprosessia.
Miksi vanhempi puskee?
Vaikka tiede korostaa lapsen omaa kokemusta ja sisäistä motivaatiota, monet vanhemmat pyrkivät silti ohjaamaan lastaan kohti huippu-urheilua jo hyvin varhaisessa vaiheessa, vaikka lapsen harrastus tulisi olla vielä leikkiä ja liikkumisen iloa.
Yksi syy tähän voi olla vanhemman omien identifikaatioiden ja unelmien läpikäyminen lapsen kautta. Vanhemmat saattavat nähdä lapsessaan oman nuoruutensa haaveet tai toteuttamattomat mahdollisuudet ja pyrkivät elämään niitä läpi lapsen kautta. Tällainen asenne ei aina tue lapsen omia tarpeita ja motivaatioita.
Toinen syy löytyy yhteiskunnallisesta kulttuurista, jossa korostetaan usein tuloksia ja suorituskykyä. Huippu-urheilu näyttäytyy sankaritarinoina. Urheilumaailma painottaa palkintoja, sijoituksia ja rankingia, mikä voi johtaa siihen, että vanhemmat keskittyvät enemmän lapsen suorituksiin kuin lapsen hyvinvointiin. Varhainen erikoistuminen saattaa tuoda hetkellisesti tulosta ja saada näkyvyyttä. Samalla lapsuuden kehityksellinen tehtävä on kuitenkin leikki, kokeilu ja monipuolinen motorinen oppiminen.
Kolmas syy voi olla pelko epäonnistumisesta tai jäljessä jäämisestä. Osa vanhemmista kokee, että heidän tulee varmistaa lapsensa menestys ja kilpailukyky jo varhaisessa vahieessa, mikä voi johtaa liialliseen kontrolliin ja paineen lisääntymiseen lapsen urheilukokemuksessa.
Kun lapsen harrastus muuttuu aikuisen projektiksi, katoaa jotakin olennaista. Liikkumisen ilo on herkkä ilmiö. Se ei kasva pakottamalla.
Kenen harrastus
Lopulta kysymys on yksinkertainen mutta vaikea. Onko harrastus lapsen vai aikuisen?
Lapsuusiän urheiluharrastus on yksi keskeisimmistä sosiaalisen, motorisen ja emotionaalisen kehityksen kasvuympäristöistä. Kun perheessä korostetaan leikin kautta oppimista, monipuolisuutta ja mahdollisuutta ilmaista itseään, harrastus voi rakentaa pitkäkestoista liikunnallista motivaatiota ja hyvinvointia. Ja paradoksaalisesti juuri tällaisesta ilmapiiristä voi kasvaa myös huippu-urheilija.
Kun vanhempi toimii mahdollistajana ja valmentaja pedagogisena ammattilaisena, harrastus pysyy lapsen maailmassa. Myönteinen vanhempien osallistuminen, kiinnostus ja tuki vahvistavat lapsen motivaatiota ilman, että hänen tarvitsee kantaa aikuisten tavoitteita harteillaan. Mutta kun aikuinen alkaa ohjata toimintaa omista tarpeistaan, peloistaan tai keskeneräisistä unelmistaan käsin, harrastus siirtyy hiljalleen pois lapsen omasta tilasta.
Lapsi ei tarvitse itsestään projektia. Hän tarvitsee tilaa kasvaa, kokeilla, epäonnistua ja iloita liikkumisesta.
Annika Wolin
Annika Wolin (FT), on neljän lapsen (4v, 7v, 17v ja 19v) äiti ja toimii HVS:ssä seurapalvelu- ja viestintäpäällikkönä sekä lasten valmentajana. Annika on aiemmin toiminut tutkijana THL:ssä ja Helsingin Yliopistossa, jossa on tutkinut mm. liikunnan vaikutusta varusmiehiin.
Lähteet
LIITU 2024. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. Valtion liikuntaneuvosto, Jyväskylän yliopisto ja UKK-instituutti. Julkaistu 2025.
MIELI ry. Nuori mieli urheilussa. Päivitetty 2025.
THL. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin indikaattorit 2024–2025.
Aarnio, Nyyssönen & Partanen 2025. Vanhemman rooli nuoren urheiluharrastuksen tukemisessa. Theseus.
