Kevät on monessa mielessä aina mielenkiintoista aikaa junioriurheilun parissa. Talvilajeissa kausi loppuu usein huhti–toukokuun taitteessa, ja seuroja vaihdetaan varsin aktiivisesti etenkin hieman vanhemmissa ikäluokissa. Etsitään parempaa joukkuetta, valmentajaa tai ehkä harrastusmahdollisuutta hieman lähempää kotia. Syitä voi olla monia, mutta liikehdintää tapahtuu paljon – kokonaisia joukkueita menee uusiksi, ja joku joukkue voi lakata olemastakin.
Tenniksessä pelaajasiirtoja seurojen välillä tulee todella vähän, jos ollenkaan. Harrastajamäärät ovat Suomessa niin paljon alhaisemmat kuin esimerkiksi isoissa joukkuelajeissa – koripallossa, jalkapallossa ja jääkiekossa.
Meiltäkin yksi poika on tämän viikon käynyt try out -treeneissä toisessa seurassa, ja tänään on ns. loppupeli. Vähän meinaa poikaa jännittää.
Ehkä näin pelaajan vanhemman näkökulmasta mielenkiintoisinta keväisin ovat sarjojen pudotuspelit ja erilaiset turnaukset, varsinkin tasonmittausturnaukset. Meidän pojilla on jo ollut “pudotuspelit”, eli pronssipeli, sekä yksi tasonmittausturnaus, ja vielä yksi kova tasonmittausturnaus on tulossa.
Pronssipeli oli B-junioreiden, 17–18-vuotiaiden 3-divarin peli Tarvasjoella. B-junnut menevät jo todella kovaa ja laukaukset viuhuvat napakasti verrattuna omiin pelivuosiin. Tunteet kyllä kuohuivat ihan samalla tavalla kuin 28 vuotta sitten. Äijiä meni pihalle isoista ovista varmaan kentällisen verran, ja toisen joukkueen peli sekosi ihan täysin – valitettavasti sulanut joukkue oli oman vesselin jengi.
Joukkue oli onneksi omalla bussilla reissussa, niin kotimatka meni varmasti vähän mukavammin kuin 1,5 tuntia isän vieressä istuen sählätyn pelin jälkeen…
Viikon päästä on nuorimmalla tasonmittausturnaus Tampereella. Jokainen joukkue tuo karkeloihin parhaan jalkeille saatavan ryhmän, joten todella kovia pelejä tulossa. Mukana ainakin Tampereen joukkueet, Kärpät, Ässät, KooKoo ja TPS.
Omalla pojalla on kova jengi – yhtä tai kahta peliä lukuun ottamatta kaikki matsit menivät kauden aikana voittoihin. Eilen oli harjoituspeli TPS:ää vastaan, ja pojat löivät tauluun 13–2-lukemat. Kiva kotimatka purjehdusseuralaisilla…
Suurissa seuroissa luultavasti ikäluokan kärkijoukkue tulee lähes kokonaan vuotta tai jopa kahta vanhemmista pelaajista. Tuosta nujerretusta Tepsistä ei varmasti ole yksikään poika viikon päästä Mansessa askissa.
Pojat ja vanhemmat odottavat innolla pelejä ja Tampereen turnausreissua. Pojat pääsevät Airbnb-kämppään tai hotlaan, ja vanhemmat nauttimaan lasten urheilusta ja mahdollisesti viettämään iltaa samanhenkisessä seurassa sekä spekuloimaan turnauspelejä.
Yksi poika pelaa koripalloakin. Tänään oli ratkaiseva peli ToPoa vastaan – pelattiin finaalipaikasta. ToPo oli ottanut ylemmän sarjan joukkueesta riittävän määrän pelaajia peliin, eikä pojan jengillä ollut mitään saumaa. Vähän kyseenalaista touhua ottaa ratkaisevaan peliin eri joukkueesta runko ja pyyhkiä vastustajalla lattiaa.
No, lapset unohtavat nämä onneksi nopeasti, ja pojat ovat jo innoissaan pronssipelistä.
Peli on ensi viikonloppuna, mutta meidän vesseli skulaa silloin lätkää Mansessa, joten pronssipeli jää väliin.
Hyvää kevättä kaikille – nautitaan tänäkin keväänä säästä ja lasten urheilusta koko rahan edestä!
Monen Kentän Konkari
Monen Kentän Konkari on nimimerkki, jonka takana on kokenut HVS-pelaajan vanhempi – arjen asiantuntija niin pelikentän laidalla kuin sen ulkopuolellakin. Hän kirjoittaa HVS-Verkkosanomiin kolumneja, joissa tarkastellaan tenniksen maailmaa vanhemman näkökulmasta: kilpailuiden jännitystä, harjoitusten rytmiä ja matkojen kommelluksia. Hän kertoo rehellisesti, lämpimästi ja pilke silmäkulmassa, millaista on elää mukana junioritenniksen pyörteissä.
