Vuoden ajan olemme saaneet seurata Monen Kentän Konkarin ajatuksia junioritenniksen arjesta. HVS-pelaajan vanhemman nimimerkin takaa on avautunut näkymä kilpailumatkoihin, harjoituspäivien rytmiin, onnistumisten iloon ja niihin pieniin hetkiin, jotka tekevät tennisharrastuksesta ainutlaatuisen koko perheelle.
Kolumneissaan Monen Kentän Konkari on tarkastellut tenniksen maailmaa vanhemman näkökulmasta – rehellisesti, lämpimästi ja sopivalla pilkkeellä silmäkulmassa. Matkan varrella on pohdittu niin jännitystä kentän laidalla, junioriurheilun kasvattavaa voimaa kuin niitä kommelluksiakin, joita tennispolulle väistämättä mahtuu.
Nyt on aika julkaista Monen Kentän Konkarin viimeinen kolumni. Haluamme kiittää kirjoittajaa kuluneesta vuodesta, oivaltavista havainnoista ja ajatuksia herättävistä teksteistä, jotka ovat varmasti puhutelleet monia junioritenniksen parissa eläviä perheitä.
Kiitos matkasta, Monen Kentän Konkari.
Kiekkoa kärkeen, palataan tuohon edelliseen sen verran, että pojat voitti Tampereen jääkiekkoturnauksen. Valitettavasti kaikki seurat eivät olleet ottaneet mukaan kaikkia ikäluokan parhaita pelaajiaan ja se näkyi tulostaululla…
Toukokuussa käytiin kolmessa TE-turnauksessa ja yksissä JGP-karkeloissa, aika haipakkaa on menty. Tarton TE-kisassa ei tällä kertaa satanut lunta, pelikin kulki aika kivasti. Alkulohkossa tuli vastaan virolaisia poikia, jotka olivat ekoissa TE-kisoissaan, vähän kevyitä vastuksia, kvartseissa tuli tappio Liettulaispojalle, ihan peruskuvio taas, lähes vaaraton palauttaja, kova juoksemaan ja hakemaan palloja, mutta täysin riippuvainen vastustajan helpoista virheistä, ja niitähän nyt tuli… Ei meinannut pallo millään mennä verkon yli. Nelinpelissä verkkopelaaminen vähän arkaa, pojat jatkuvasti aivan liian kaukana verkosta, Viron kärkipoikia ei nyt oikein onnistuttu haastamaan. Kaikenkaikkiaan mukava viikko oli, lämmin sää ~+15c – +18c astetta, koko ajan vesseli pelasi joko pingistä tai koripalloa muiden poikien kanssa. Tarto on edullinen kaupunki ja kisaruokala oli tällä kertaa Tarton yliopiston kyljessä oleva ravintola, todella edullisia, lounaskeitto 3e, illallinen 6e, ruokia, Borssikeitto oli todella herkullista! Hieno reissu oli taas, ei muuta kuin pillit pussiin ja Tallinnaan ja laivalla takas kotiin kokemusta rikkaampana.
Käytiin välissä viikonloppu Turussa JGP:ssä ja sieltä sitten yksi yö kotona ja Hankoon TE-kisoihin. Vähän huono aika Hangon kisalla, sää oli taas todella kylmä. Pelaajia oli vähän, alkulohkossa oli ainoastaan 3 poikaa. Vastassa oli kaksi isohkoa ulkomaalaista poikaa, jotka molemmat paukuttivat kämmelle todella lujaa, mutta lusikkapuolella lyönnistä ei oikein tullut mitään. Yksinkertaisella strategialla molemmat täysin voitettavissa, palloa rystylle… toinen vesseli kairasi itsensä aina finaaliin asti. Hangon jääkylmässä illassa nelurissa pojilta loppui taas rohkeus ja jäätiin liian kauas verkosta, tuli tappio saksalaisvenäläiselle parille matsitaiskassa. Matsien väleissä pojat hakkasivat softista tunti tolkulla joka päivä ja yhdet treenitkin valmentaja veti kisan aikana. Vähän nihkeä kisa; kylmä, Hanko on kallis kaupunki ja suhteellisen paljon suomalaisia pelaajia…
Eilen tulin Romaniasta 1 kategorian TE – kisasta kotiin. Tämä oli meidän ensimmäinen 1. kategorian TE-kisa. Todella positiivinen kokemus oikeastaan ihan joka rintamalla. Aivan fantastinen sää! +28c – +32c astetta lämmintä, ei villahousuja tarvittu! Upea kisahotelli, ilmastoidut huoneet ja kylpylä kellarissa! Myös Romanian hintataso on suomalaisittain varsin edullinen, varsinkin paikalliset tuotteet olivat kaupoissa todella edullisia, pieni perunalastupussi ja 0,5 l olut maksoi kaupassa 80 centtiä. Pelikin kulki jo huomattavasti paremmin, pallo ei jäänyt enää verkkoon samallalailla kuin Tartossa. Ensimmäisellä kierroksella vastaan tuli unkarilaispoika, klassinen kämmentykittäjä, peli meni kuin menikin 3 erään, 3 erä pelattiin normaalina eränä. Ulkona +28c astetta eikä edes tuuli puhaltanut ja matsi kesti 2h 45min. Turnaustoimikunta kärräsi kottikärryillä vettä pelaajille pitkin päivää. Vesselillä riittti virta ja energia- ja nestetankkaus onnistui ja voitto tuli.
Myös huijaamisesta saatiin pelissä ihan uuden tason kokemus; poika tuomitsi lyönnin ulos, näytti jäljen vastustajalle, vastustaja nyökkäsi hyväksyvästi ja kääntyi pois, poikani pyyhkäise jäljen pois, tämän huomattuaan vastustaja hälytti tuomarin paikalle ja syytti poikaa jäljen pyyhkimisestä ja niinhän se tuomio muuttui. Oppirahoja, seuraavissa peleissä vesseli olikin sitten jo todella tarkkana jälkien kanssa. Kvartseissa vastaan tuli vaaraton palauttaja, todella kova juoksemaan, mutta löi vaan roikkua takalinjalle. Poika pelasi todella hienosti ekan erän, vastustajalla ei ollut mitään sanomista, mutta erätauolla jotain tapahtui ja helppoja virheitä alkoi tulla eikä vesseli oikein saanut koottua itseään enää. Kolmannessakin erässä oli pojalla vielä upeita drive-lyöntejä ja stoppareita, mutta niin vaan usko loppui ja turpiin tuli, vaikka viimeistä geimiäkin jo johdettiin 40-15. Tämäkin matsi kesti vajaa 3h +30c lämmössä. Nelurissa tuli kuokkaan jo ekassa pelissä, pariksi valikoitui pieni serbialaispoika joka jännitti niin ettei pelistä tullut yhtään mitään. Psyykkinen vaade tenniksessä on todella kova, heijastuu melko suoraaan myös meihin vanhempiin, kannustamisen ja rohkaisun tärkeyttä ei voi liikaa alleviivata. Kaiken kaikkiaan HAI-Cup Aradissa Romaniassa oli aivan fantastinen kokemus. Pojalle tuli liikuntaa noin 5-6h päivä, kovia pelejä, uusia tuttavuuksia ja kokemuksia. Suosittelen!
Monen Kentän Konkari
