Miksi tennis vie mennessään? Moni tunnistaa ilmiön. Ensin kiinnostus herää ehkä somessa nähdyn postauksen myötä. Sitten tulee satunnainen kurssi Talissa tai Hangossa tai ensimmäinen kokeilu puolison kanssa. Pian huomaa seuraavansa huipputennistä, miettivänsä omaa syöttöään työmatkalla tai varaavansa seuraavaa kenttävuoroa Talista.
Kyse ei ole sattumasta. Tenniksessä on useita ominaisuuksia, jotka tekevät siitä poikkeuksellisen mukaansatempaavan harrastuksen myös tieteellisestä näkökulmasta.
Yksi tärkeä syy liittyy oppimiseen ja aivojen palkitsemisjärjestelmään. Tennis on taitolaji, jossa onnistumiset syntyvät pienistä mutta merkityksellisistä hetkistä. Puhdas osuma, onnistunut syöttö tai pitkässä pallorallissa saavutettu onnistuminen tuntuvat välittömästi palkitsevilta. Motorisen oppimisen tutkimuksessa tiedetään, että uuden taidon oppiminen ja onnistumisen kokemus aktivoivat aivojen dopamiinijärjestelmää. Dopamiini liittyy motivaatioon, oppimiseen ja mielihyvän kokemukseen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kehittyminen tuntuu hyvältä, ja juuri siksi haluamme palata kentälle uudelleen.
Toinen selitys löytyy psykologian flow-teoriasta. Tutkijat ovat kuvanneet flow-tilaa kokemuksena, jossa ihminen on täysin keskittynyt tekemiseen ja kokee toiminnan palkitsevaksi itsessään. Tämä syntyy erityisesti silloin, kun tehtävä on riittävän haastava mutta ei ylivoimainen. Tennis tarjoaa juuri tällaisen ympäristön. Jokainen pelaaja voi löytää omalle tasolleen sopivan haasteen. Aina voi kehittää syöttöä, kehittää lyöntejään, parantaa liikkumista tai löytää uusia taktisia ratkaisuja. Täydellisyyttä ei koskaan saavuteta, ja juuri siksi laji pysyy kiinnostavana vuodesta toiseen.
Tennis on myös vahvasti sosiaalinen harrastus. Liikuntatutkimuksessa yhteisöllisyys on yksi tärkeimmistä pitkäaikaisen harrastamisen ennustajista. Tenniksessä yhdistyvät pelikaverit, valmentajat, yhteisö sekä usein myös perheen yhteinen tekeminen. Parhaimmillaan liikunta tulee lähes huomaamatta osana mielekästä tekemistä. Sosiaalinen ulottuvuus tekee harrastamisesta mielekkäämpää ja auttaa jatkamaan myös silloin, kun oma peli ei kulje parhaalla mahdollisella tavalla.
Tennis eroaa monesta muusta lajista myös siinä, että se yhdistää fyysisen aktiivisuuden, ongelmanratkaisun ja tunnetaidot. Jokainen piste on pieni päätöksentekotilanne. Pelaaja arvioi vastustajaa, tekee ratkaisuja sekunnin murto-osissa ja käsittelee onnistumisia sekä pettymyksiä jatkuvasti. Tämä tekee lajista älyllisesti ja emotionaalisesti erittäin palkitsevan.
Kesä on erityisen hyvä aika aloittaa tennis. Ulkokentät, valoisat illat ja rennompi arki tekevät kokeilemisesta helppoa. Jos ystäväsi on joskus sanonut, että tennistä voisi joskus kokeilla, nyt on hyvä hetki vinkata. HVS:n kesän alkeiskurssit tarjoavat matalan kynnyksen mahdollisuuden aloittaa uusi harrastus.
Yksi kokeilu voi riittää. Monelle siitä alkaa elinikäinen suhde lajiin.
Kuvassa HVS Projektin Oona Orpana, joka on ”hurahtanut” tennikseen.
