Repen palsta: Rytmistä tennistä

Viimeksi kirjoitin lyönnin kehittämisestä avaamalla ajattelua laajempaan suuntaan. Lyönti ei ole pelkkä mailan heilautus vaan kytkeytymistä pallon liikkeisiin. Pallo tikuttaa kuin kello, antaen tahtia ja suuntaa, vaatii reagointia ja antaa aihetta ennakoida sijaintia kentällä.

Kokonaiskuvaa laajentamalla saan itseni reagoimaan fiksummin, kun otan kaiken ajan käyttöön enkä enimmäkseen vain odottele osumisen hetkeä. Liikun, luen ja palauttelen palloa.

Laitan palloa peliin ja pelikumppanin kanssa vuorottelemme koittaen elättää ja tappaa palloa, painostaa ja puolustautua, joskus jopa pelastautua tai vain roikkua mukana. Ja sitten mokaan.

Päätinkö viimeisen lyönnin valinnassa väärin vai oliko suoritus suorastaan viallinen? Vahinko?

Rytmistä putosin pois, se on varmaa. Flow katkesi kuin kanan lento.

Jotenkin sain ratsastettua rytmillä pallon kanssa, mutta sitten hukkasin sen ja putosin.

Kolme tärkeää havaintoa rytmistä.

• Yksi: Rytmin huomaa parhaiten, kun se katkeaa ja katoaa.
• Kaksi: Rytmiin pääsy on hankalampaa kuin siinä pysyminen.
• Kolme: Rytmissä pysyminen on hankalaa.

Seuraavat viikot tulen etsimään rytmiä ja aina kun sen löydän, kiitän jalkojani, kun ne steppailullaan auttavat etsinnässä. Ja hengitystä kun se kannattelee minua rytmillään.

Ja manaan ajatteluaparaattiani, joka jaksaa epäillä riittääkö rytmi vauhtiin ja voimaan.

Repe

Kirjoittaja: Repe Jokinen