Patrick Kaukovallan kolumni: ”Miksi tavoitteet ovat minulle tärkeitä?”

6 kuukautta sitten

Reilu puoli vuotta sitten ajatukset pyörivät päässäni. Mietin mikä olisi se asia mitä itse haluaisin elämässäni tehdä, mikä olisi oma unelmani.

Siihen asti minulla ei koskaan ollut unelmaa eikä selkeitä tavoitteita elämässäni. Olin mennyt virran mukana paikasta toiseen ja olin tyytyväinen ja sinut itseni kanssa. Ensin kovempaan kilparyhmään HVS:ään, sitten Jarkon akatemiaan, ja sieltä kovatasoiseen yliopisto sarjaan Amerikkaan. Kun siellä viimeinen kauteni päättyi, olin varma etten tulisi enää kilpailemaan tenniksessä, vaan halusin siirtyä työelämään. HVS tarjosi loistavan työpaikan minulle missä sain työskennellä juuri niiden asioiden parissa, mitkä intohimoni olivatkin.

Ranteeni oli vaivannut minua jo yli vuoden, ja pystyin lyömään pelkästään alakierrettä kämmenelläni, ja näytti siltä, ettei se tule parantumaan enää täysin pelikuntoon. Onnekseni löysin netistä juuri minun loukkaantumiseeni tarkoitetun rannetuen, mikä esti ranteessa olevan jänteen hyppäämisen luun yli. Tämä, sekä jänteen ihmeparantuminen sai minut pelaamaan tennisliigaa ETT:n joukkueessa viime talvena, mistä olin tietenkin innoissani.

En hävinnyt erääkään koko kautena, ja pelini tuntui todella hyvältä loppukaudesta. Nyt ne ajatukset alkoivat myllätä päässäni.

Mikään muu ajatus ei saanut minussa iloa tai jännitettä, kuin ajatus pelaamisesta ja kokeilu siitä, kuinka pitkälle voisin tenniksessä päästä kansainvälisesti. Parin kuukauden ajan tätä mietittyäni päätin että minua jäisi kaduttamaan koko loppu elämäni, ellen nyt tekisi kaikkea selvittääkseni mahdollisuuteni huipulle.

Unelmani on olla top100 tennispelaaja kaksinpelissä.

3 kuukautta sitten

Heinäkuussa minulla ei ollut enää työsopimusta jäljellä, ja olen siitä asti ollut täysipäiväisesti tennispelaaja. Näiden kolmen kuukauden aikana on tapahtunut todella paljon odottamattomia sekä jännittäviä asioita elämässäni. Asetin ensimmäiselle 12 kuukaudelleni tavoitteekseni nousta ATP750 parhaan joukkoon, sekä voittaa ITF turnaus.

Ensimmäinen ajatus oli, että minun pitää saada paljon pelejä alle, jotta tiedän missä olen pelillisesti, fyysisesti sekä henkisesti.

Mitä pitää parantaa ja millä juuri minä pystyn matseja sekä turnauksia voittamaan. Olen pelannut tähän asti 33 kaksinpeli ottelua, sekä 18 nelinpeliä. Tähän määrään olen erittäin tyytyväinen. Se on jopa enemmän mitä aluksi kuvittelin pelaavani näin lyhyessä ajassa.

Voitin muutama viikko sitten ensimmäisen ITF turnaukseni, mikä oli tietysti todella hieno hetki minulle, kun saavutin tavoitteeni jo näin nopeasti. Rankingini on tällä hetkellä 792, joten siinäkin tavoitteessa ollaan kohta. Tästä kuitenkin syntyi saman tien ristiriita itselleni. Mitä sitten? Miten suhtaudun kilpailemiseen tästä eteenpäin, kun saavutin jo melkein kaikki ensimmäisen vuoden tavoitteeni kolmen kuukauden aikana. Kun en ollut ehtinyt vielä miettimään seuraavaa tavoitettani, minkä itse haluaisin saavuttaa, tuntui tyhjältä. Tähän vielä päälle se, että voitettiin yhdessä Harri Heliövaaran kanssa maailman listan ykkönen ja vitonen Davis Cup debyytissäni, niin ei ollut ihan helppoa suhtautua tulevaan treeniviikkoon sekä kisaan.

Lähdin Ruotsiin ITF kisaan todella tyhjällä mielellä, en ollut yhtä innoissani kuin kaikissa aiemmissa pelaamissani turnauksissani.

Tuntui siltä, että minulla ei ollut mitään hävittävää eikä mitään paineita. Tämä on minulle kaikkein huonoin tilanne. Tarvitsen paineita, tulee ne sitten itseltäni tai muualta.

Olen jo pitkään saanut itsestäni eniten irti, kun pelaan paineen alla ja minua jännittää ennen ottelua. Noh, Ruotsissa kuitenkin sairastuin, enkä saanut itsestäni mitään irti matseistani. Tuntui kuin olisin unissani kävellyt matsit läpi. Oltuani nyt kolme päivää kotona toipilaana, olen päässyt miettimään tulevia askeleitani. Mitkä ne seuraavat tavoitteeni ovat? Vaikka unelmatavoitteeni top100 oli vielä olemassa, tiesin tarvitsevani uusia tavoitteita matkan varrelle.

Tavoitteiden asettaminen on todella tärkeää, eikä sitä pidä tehdä nopeasti, koska niitä ei voi muuttaa kesken kaiken, muuten tavoitteiden idea menettää merkityksensä.

Itse pohdin monia eri tavoitteita mielessäni ennen kuin kirjoitan ne ylös. Mikä tuntuu itselleni haastavalta, mutta sellaiselta mikä saa minut motivoitumaan täysillä. Minkä asian haluan seuraavaksi saavuttaa enemmän kuin mitään muuta. Mielestäni tärkein asia mikä pitää muistaa tavoitteen asettamisessa on, että vaikka tavoitetta ei ikinä saavuttaisikaan, ne on kuitenkin vienyt itseään eteenpäin uralla. Eli mieluummin liian kova kuin liian helppo tavoite.

Kirjoitin seuraavat asiat ylös liitutaululleni mikä sijaitsee keittiön ikkunalaudalla: ATP top 500, sekä ITF 25k voitto. Nämä tuntuvat nyt hyviltä juuri minulle.

Lisäsin vielä seuraavan sitaatin taululleni, minkä löysin netistä.

“The biggest challenge is not your opponent, it’s YOURSELF”