Petra Puheloinen muistelee: Tulevaisuuden supertähtiä samoissa kisoissa mukana
Olen entinen Suomen naisten kaksinpelin ranking ykkönen, ja WTA-listan paras sijoitukseni kaksinpelissä on 412. Rakastan liikuntaa ja huippu-urheilua ja kirjoitan harrastuksena huipputennikseen keskittyvää blogia. Blogi löytyy helppoajakivaa.blogspot.com
Nyt minulla on ilo ja kunnia saada kirjoittaa tennisaiheisia artikkeleita HVS-Verkkosanomiin myös vuonna 2023.
Hauskoja ja mieleenpainuvia muistoja peliajoilta
Tennis täytti elämästäni monta vuotta kilpaillen aina vuoteen 2021 asti. Näiltä ajoilta onkin kertynyt paljon hyviä ja hauskoja muistoja.
Tennismuistoja on paljon jo ihan lapsuudesta lähtien
Ensimmäinen muistoni tenniskentiltä liittyy Lahden suurkisoihin vuonna 1986 ollessani 6-vuotias. Olin äitini mukana siellä, ja pääsin pelaamaan ”isojen poikien kanssa” vesisateessa ja olin innoissani. Pelasimme ulkona tennistä, vaikka kaikki muut olivat menneet jo sisätiloihin odottamaan vesisateen loppumista.
Tarrat tekivät tennikseen menemisestä hauskaa
Toinen muistoni liittyy suunnilleen noihin samoihin aikoihin äitini tenniskouluryhmässä oppilaana olooni. Tarroja sai liimata omaan tennistodistukseen, kun oli hyppinyt tietyn määrän hyppynarulla ennen tennistuntien alkua. No, keskityin kaverieni kanssa ennen kaikkea tarrojen liimaamiseen, hyppyjä ei juurikaan kertynyt. Liimaamiemme tarrojen perusteella olimme hyppineet varmaan tuhat hyppyä ennen tennistuntia joka kerta mikä ei tietenkään pitänyt paikkaansa. Pääasia, että tarroja sai paljon.
Pääsykokeet seuraan jännittivät
Kolmas muistoni liittyy kasvattajaseuraani TCT:hen. Esport Centerin tenniskeskus kasvoi, ja tenniskoulusta valittiin oppilaita uuteen tennisseuraan TCT:hen. Meillä oli uusissa tiloissa pääsykokeet seuraan. Muistan vieläkin osan testeistä, joita meidän piti tehdä. Olin silloin hieman alle 10-vuotias.
Halusin hienon pokaalin
Ensimmäinen palkinto: kolmassija 11-vuotiaana Parolassa on jäänyt hyvin mieleeni. Näin mielettömän hienot palkinnot kilpailutoimiston pöydällä ennen otteluani, ja päätin, että tuo palkinto minun on saatava. Se vaati voiton tiukasti kolmessa erässä HLK:n Tuuli Nurmisesta. Voittoon siivitti auringossa lämmennyt kuuma Coca-cola. Muistan, että join alkuaikoina matseissa limsaa.
Esikuvani kommentti lämmitti mieltäni
Ensimmäinen junioreiden Suomen mestaruus Talin tenniskeskuksessa alle 12-vuotiaiden sarjassa vuonna 1992 oli myös hyvin merkittävä etappi tennismatkallani. Samaan aikaan Hanna-Katri Keski-Filppula (os. Aalto) voitti alle 14-vuotiaiden mestaruuden ja muistan vieläkin, kun hän ohi kävellessään totesi minulle ”Me parhaat”. En tiedä muistaako hän itse sitä enää, mutta minä muistan. Kommentti lämmitti mieltä ja lämmittää yhä.
Tulevaisuuden supertähtiä samoissa kisoissa mukana
Junioriaikoihin mahtuu siis paljon hauskoja tennismuistoja niin koti- kuin ulkomailtakin.
Myös jotkut kilpailut ovat jääneet hyvin mieleen.
Yksi tällainen kilpailu oli vuonna 1994 alle 14-vuotiaiden EM-kisat Italiassa, Genovassa. Kilpailut teki mielenkiintoiseksi Anna Kournikovan osallistuminen samaan kilpailuun. Hän oli siellä ison sponsori- ja tukijoukkojensa kanssa, ja kaikki vaatteet olivat täynnä Nick Bollettierin tekstejä. Bollettierin tennisakatemia oli noihin aikoihin tosi kova juttu. Hänen odotettiin vievän tämän turnauksen nimiinsä, mutta voittokulku katkesi tuolloin kolmannella kierroksella. Kävin kuitenkin ottamassa Kournikovasta valokuvan, kun hän pelasi. Kuva on vieläkin tallella. Myöhemmin Kournikova nousi sitten maailman huippupelaajien joukkoon.
Wilson Teamissa oli kivaa
Kuuluin Wilson Teamiin juniorina. Ryhmä koostui Suomen parhaista tyttö- ja poikajunioreista. Teimme yhdessä Wilson Teamin Saksan kilpailureissun vuonna 1995. Olin silloin 15-vuotias. Asuimme samassa majoituksessa kuin ryhmä nuoria saksalaisia jalkapallon pelaajia. Jalkapalloilijat tietysti mekastivat läpi koko yön, joten ryhmän vetäjämme, Juhani ”Kela” Mäkinen, jalkapalloilijat aamulla nähdessään ärähti saksaksi ”Scheisse Junge”. Se oli ensimmäinen lause saksan kieltä minkä opin.
Haastoimme tulevat huippuammattilaiset tiukkaan taisteluun
Kolmas mieleen jäänyt ulkomaiden tennisreissu on alle 16-vuotiaiden EM-joukkuekilpailu vuoden 1996 Norjan Bergenissä. Pelasimme Noora Murremäen (os. Kiviharju) kanssa Venäjää vastaan. Hävisimme kaksinpelit tiukasti Jelena Dementievaa ja Anastasia Myskinaa vastaan. Näistä molemmista tuli Grand Slam-voittajia naisten sarjoissa. Mieleen jäi erityisesti heidän valmentajiensa kommentti ennen otteluita: ”He harjoittelevat 6 tuntia päivässä, eivätkä käy koulua laisinkaan. Heistä tulee ammattilaisia.” Ja niin on todettava, heistä todella tuli huipputason ammattilaisia.
Aikuisten SM-kisat ja SM-liiga
Aikuisten SM-kisat ja joukkueiden SM-liiga ovat olleet minulle aina hyvin tärkeitä, ja olen arvostanut niissä pärjäämiseni korkealle. SM-liigassa voitetut useat mestaruudet TCT:lle olivat kaikki minulle hyvin tärkeitä. Henkilökohtaisissa aikuisten naisten SM-kisoissa minulla oli useamman kerran jääminen toiselle sijalle. Kakkossijat eivät juurikaan harmittaneet, sillä finaalissa pelaaminen oli minulle unelmien täyttymys.
Huippujen haastaminen FED Cupissa innosti
Viides minulle tärkeä muisto kilpatenniskentiltä on vuoden 2000 Fed Cup (nykyinen Billie Jie King Cup). Se oli ensimmäinen kerta, kun pääsin joukkueeseen ja sain pelata ykköstä. Pelasimme silloin Euro-African ykkösessä ja vastaamme asettui kovia vastustajia rankingien perusteella. Oli ikimuistoista ja omien haaveideni täyttävää päästä haastamaan maailman listalla minua paljon korkeammalla olevia pelaajia. Voittoja ei silloin tullut, mutta muistan, kuinka kiva oli päästä kokeilemaan omia rajoja. Olin aina haaveillut tuosta.
Kilpatennis jätti minulle paljon hyviä muistoja
Olen saanut tennikseltä paljon ja hyviä muistoja on siksi myös paljon. Suosittelenkin kaikille oman itsensä ja pelitaitojen haastamista ja kilpailemista.
