Repen palsta: Pisteen alku ja rytmi

Monille tuttu harjoitus, jossa lasketaan tai sanotaan jotain pompun ja osuman tahtiin, luo rytmin tunnetta. Se auttaa saavuttamaan palloon keskittyvän olotilan, jossa turhat ajatukset kaikkoavat ja arvosteleva sisäinen ääni vaimenee. Harjoitteen avulla kroppa pääsee toimimaan vapaasti ilman mikromanageeraavaa arvostelua. Rennompi tekeminen saa jalat liikkumaan sujuvammin ja tarkemmin. Suhde palloon ja peliin nousee uudelle tasolle.

Pisteen alku tuo omat ongelmansa rytmittämiseen. Ei ole rytmiä, johon hypätä mukaan. Syöttäjä ja palauttaja ovat odotustilassa. Koska odottavan aika on pitkä, vaarana on, että ajatukset nousevat laukalle. Mitäs jos jne. Jne. Tästä johtuen kokenut syöttäjä nyplää hiuspehkoa, kuivaa otsalta näkymätöntä hikeä, rapsuttaa ties mistä ja alkaa pompotella palloa. Palauttaja hypähtelee ja asettuu, siirtelee painoa jalalta toiselle, availee silmiä ammolleen, irvistää ja rentouttaa kasvolihakset. Molemmat turvautuvat rutiineihin. Ei tarvitse ajatella, näin kuuluu tehdä, aina!

Ja sitten totuuden hetki. Syöttäjä rohkaistuu ja aloittaa noston, hitaasti. Ja vielä hitaammin hän vie mailansa ja pallokätensä “trophy positioniin”, lataa silmukassa kiihtyvään vetoon vauhdin ja mailan kärki saavuttaa pallon nopeuden ollessa huipussaan rytmissä 1-2-3. Vai olisiko vielä paremmin kuvaava rytmi 2-1-3? Hidas, hitaampi ja nopea. Alas – ylös – ja veto. Kolme rytmillistä iskua. Vai toimisiko sanoilla leikittely tavujen painoilla? Ams-teer-DAM! Konstit ovat monet sanoi eukko, kun kissalla pöytää pyyhki.

Palauttaja, taitava ja kokenut hänkin, nappasi rytmistä kiinni samalla, kun syöttäjän pallokäsi aloitti noston. Alkoi pienin askelin päkiähiippailu kohti syöttöruutua. Kone on käynnistetty ja valppaus maksimissa. Parempi olla pienessä liikkeessä, kun syöttäjän osuma tapahtuu. Tällöin oma liike on jo aloitettu, vain suunta puuttuu.

Pisteen alun voitte taklata rytmiä käyttäen, säästytte peliä haittaavalta ajatuskohinalta.

Terveisin,

Repe