Valmentajaseminaarin antia: Carl Maes

Carl Maes piti Tallinnassa 2.-4.4. 2019 Tallinkin uudessa tenniskeskuksessa valmentajaseminaarin aiheesta naisten tennis. Maes tunnetaan erityisesti Kim Clijstersin valmentajana ja pidetään yhtenä arvostetuimmista valmentajista naistennispuolella. Carl on työskennellyt mm. Englannin tennisliitossa vastuualueenaan naistennis ja nykyisin toimii päävalmentaja Kim Clijstersin nimikkoakatemiassa Belgiassa, missä työskentelee esimerkiksi Elise Mertensin kanssa.

Same rules, different game!
Carlin lähestymistavan naistennikseen voisi kiteyttää: Same rules, different game! Hänen mielestään naisten ja miesten tenniksessä on useita selkeitä eroja ja ne tulevat aina säilymään. Syiksi näihin eroihin hän näkee miesten ja naisten fyysiset eroavaisuudet sekä 1% eron aivoissa – naisilla on miehiä suurempi taipumus empatiaan.

Naisten ensimmäinen volley WTA-tourilla on 40% drive-volley (miehillä 3%) ja valtaosassa pisteistä ei pelata toista lentolyöntiä. Naisten pelissä on myös vähemmän variaatiota: kierteiden, vauhdin, muodon tai rytmin vaihteluita. Naisten yleisimmin käyttämä syöttö on sivukierresyöttö ja palautuksen merkityksen Maes näki naistentenniksessä huomattavan tärkeäksi – sitä pitäisi harjoitella erikseen runsaasti 12-vuotiaista lähtien hyökkäävällä ajatuksella.

Naisten ja miesten keskiarvo pallon pituudessa ei eroa hirveästi, naisilla sen ollessa 4,4 lyöntiä/ piste. Mutta siinä on iso ero, kuinka se muodostuu. Miehillä on huomattavan paljon enemmän 1-2 lyönnin sekä yli 6 lyönnin pisteitä, kun taas naisilla valtaosa pisteistä kestää 3-5 lyöntiä. Myös kentän sisältä lyödään lähes yhtä paljon lyöntejä naisten ja miesten tenniksessä (noin 30%), mutta kuvio on hyvin erilainen, kun merkataan kaikki lyöntipaikat kentällä. Naisilla osumat ovat pääosin molemmin puolin takarajaa, kun miehillä vastaavasti lyönnit ovat jakautuneet huomattavasti enemmän koko kenttäalueelle, takaseinästä verkkoon. Naisten tenniksessä syvyyssuunnan liikkuminen on siis huomattavasti pienemmässä roolissa kuin miehillä.

Lyö kun voit, slaissaa jos pakko
Maesilla oli mielenkiintoinen lähestyminen naisten rystypuolen pelaamiseen. Hänen teesinsä olivat: Lyö kun voit, slaissaa jos pakko. Suljettu asento jos mahdollista, avoimesta pakon edessä. Hän toki korosti tämän olevan yleistys ja aina pitää katsoa yksilöä: esimerkiksi Ashleigh Bartylla alakierre on suorastaan ase.

Johtuen naisten hitaammasta liikkumisesta tenniskentällä ja heikommasta voimantuotosta, Maes piti todella tärkeänä asiana naistenniksessä pelaamista lähellä takarajaa sekä suorastaan kriittisen tärkeänä kykyä pitää sama vauhti: kun vastustaja hyökkää, taitoa palauttaa pallo samalla vauhdilla niin krossiin kuin linjaankin.

Miesten ja naisten erot tenniksessä – selitys aivoissa
Seminaarin mielenkiintoisinta antia oli Maesin näkemys siitä, miten pienet erot miesten ja naisten aivoissa näkyvät tenniksessä. Tärkeimmäksi ja vaikuttavimmaksi eroksi hän nosti naisten luonnollisen taipumuksen empatiaan. Tämä näkyy hänen mukaansa esimerkiksi suhtautumisessa voittamiseen ja häviämiseen sekä yleensä kilpailuun. Koska tenniksen luonne, missä kilpaillaan yksin toista vastaan, ei ole naisille luontaista, täytyy heidän taistella voimakkaasti tätä taipumustaan vastaan. Esimerkiksi ympäröimällä itsensä tukihenkilöillä ja demonisoimalla kilpasisaruksia, jotta ei ystävystyisi heidän kanssaan.

Carl piti naisia luontaisesti enemmän tehtäväorientoituneina, kun taas miehet ovat vahvemmin tulosorientoituneita. Hänen mielestään tämä tulee huomioida varsinkin tyttö- ja naispelaajien motivoinnissa. Heille yksityiskohtainen suunnitelma ja askelmerkit toimivat huomattavasti paremmin, kun taas poikia täytyy motivoida lopputuloksen kautta.

Tyttöjen valmennuksessa Maes korosti yleisesti välittämisen merkitystä: tyttöjen kanssa on syytä viestitellä 2 tunnin sisällä hävityn ottelun jälkeen, pojille riittää usein kahden päivän sisällä. Syyksi tähän hän näki vanhempien erilaisen suhtautumisen tyttö- ja poikalapsiin. Kun itkevä pieni tyttö tulee kotiin, vanhempien ensimmäinen kysymys on, onko kaikki hyvin ja otetaan tyttö syliin. Poika kun tulee kotiin itkuisena polvi veressä ja housut revenneinä, häntä taputetaan olkapäälle ja todetaan, että isot pojat eivät itke.

Maesin esitykset sekä ajatustenvaihto virolaisten tennisvalmentajien kanssa tarjosivat paljon uusia työkaluja käytännön valmennukseen. Kiitos tästä mahdollisuudesta Viron tennisliitolle.

Kun Maesilta kysyttiin, mitä hän on oppinut valmentamisesta pitkän uransa aikana/ miten hän on kehittynyt valmentaja, hän nosti hetkeäkään miettimättä tärkeimmäksi asiaksi kuuntelemisen, havainnoinnin ja läsnäolon taidon. Kuten hän sen sanoi: ”How to be, not what to know.”

Seminaarista summaroi, Saku Siivonen, HVS valmennuspäällikkö