Kuukauden seniori MERI SAARNILAHTI-BECKER

Puhtaan lyönnin ääni on musiikkia korville

Meri Saarnilahti-Beckerin elämään tennis tuli vauhdilla nelisenkymmentä vuotta sitten. Se on antanut tavoitteita, energiaa, ystäviä ja onnistumisen elämyksiä. -Meillä on kova joukkue: Tuija Hannukainen, Lelle Blomqvist, Leena Mutanen, Helena Taberman, Rita Aikala ja minä, toteaa Meri Saarnilahti-Becker, HVS:n N70-joukkueen kapteeni. Huhtikuun kahtena ensimmäisenä viikonloppuna pelataan Talissa senioriliigojen loppuottelut. HVS:n N70-joukkue sijoittui perussarjassa kakkoseksi, vain pisteen päähän Hämeenlinnan Tennisseurasta. Välierissä lauantaina 6.4. HVS kohtaa V-P:n, liigakolmosen, ja HTS liiganelosen, Smashin. Sunnuntaina 7.4. välierien voittajat pelaavat loppuottelussa Suomen mestaruudesta, hävinneet pronssista. -Aloin pelata seniorisarjaa N40-joukkueessa. Minulla oli silloin nopeat jalat, ehdin aina kaikkiin palloihin. Nyt ovat lyönnit paremmat, sanoo Meri ja nauraa.

Merin evakkotaival

Meri Saarnilahti-Becker syntyi viimeisten joukossa, toukokuussa 1944, Viipurissa ennen kuin Karjala menetettiin toisessa maailmansodassa Neuvostoliitolle. -Vanhempani olivat Viipuriin muuttaneita, äitini oli venäläisemigrantti ja isä Salon Kuusijoelta.
Perhe muutti isän komennuksen vuoksi ensin Rovaniemelle ja sitten Tornioon. -Rovaniemellä asuimme puuhökkelissä, kun saksalaiset olivat hävittäneet kaupungin maantasalle. Koulunsa Meri kävi sitten Kuopiossa, kuulussa yhteiskoulussa, joka perustamista oli tiukasta ajanut Minna Canth. Kuopiossa koululainen Meri urheili monipuolisesti, hiihti, luisteli, pelasi pihapelejä. -Tennistä kokeilin kerran, mutta vielä silloin se ei saanut minusta harrastajaa. Kun olin jo muuttanut Helsinkiin, tein uuden yrityksen ystävättären kanssa Espoossa Martinmäen kesäkentillä. Silloin joku totesi, että minun kannattaisi jatkaa. Meri oli 34-vuotias ja hurahti tennikseen. Hän halusi oppia lajista ihan kaiken, minkä vain voi.
-Pelasin päivittäin valmentajan kanssa klo 7 ja menin sitten töihin. Opin helposti asioita, mutta tenniksen pelaamisessakin minulla on aina pitänyt olla tavoite. Siksi aloin kisata 40-vuotiaana. Ei ollut mitään mieltä vain pelata, oli päästävä kisamatseihin. Meri ottaa vieläkin ns. check-tunteja valmentajalta silloin tällöin, jos joku lyönti ei syystä tai toisesta suju.- Tenniksessä on paljon fysiikkaa, mutta ratkaisevaa on, miten pää kestää. Pelikentällä ihmisestä paljastuvat kaikki puolet, myös minusta. Kiroan kuin ”turkkilainen”, kun joku menee pieleen.

Lyönnin ääni on musiikkia korville

Meri Saarnilahti-Beckerille musiikki on aina ollut tärkeä. Hän teki kahdeksan vuotta töitä Kuhmon kamarimusiikille. Sitä kautta aukesi tie Ylen Amadeus-musiikiiohjelman juontajaksi. -Olin tehnyt yhden kauden Ylen aamutv-ohjelmaa ja ollut jonkin verran julkisuudessa. Kun haettiin naisjuontajaa Ylen uuteen musiikkiohjelmaan, minut kutsuttiin siihen.  Olin samaan aikaan, kaikkiaan 12 vuotta, pääsihteerinä WWF Suomessa.  Saamani juontajapalkkiot menivät WWF:n tilille, mutta sitten verottaja koki, ettei niin voi toimia. -Kun tyttäreni oli pieni, hän aloitti viulunsoiton opiskelun suzuki-menetelmällä. Päätin aloittaa itsekin soittamaan ja otin viulutunteja muutaman vuoden, mutta ei minusta viulistia tullut. Silloin yksikin puhdas ääni viulusta riemastutti. -Samaa riemua tunnen tenniksessä puhtaan lyönnin äänestä, vaikka lyönti menisi pitkäksi tai leveäksi. Kun huomaan, etten kunnolla ehdi palloon, jätän yrittämättä, jos kunnon ”treffiin” ei ole mitään mahdollisuutta. -Pyrin aina lyömään palloa kunnolla, enkä halua vain tökkiä palloa. Siihen en voi olla tyytyväinen. Samoin harmittaa, kun joku voittaa minut tökkimällä. Olen joskus kuitannut vastustajalle ottelun jälkeen, että tökitpä paremmin kuin minä. Jälkeenpäin olen käynyt kyllä pyytämässä sanomistani anteeksi.

Älypeliä elämänkentällä

Merille ei ole väliä pelataanko sisällä vai ulkona, mutta massalla tennis on jaloille mukavampaa.
Merillä on yhdessä Pentti-puolison kanssa yritys, Becker-koulutus Ky, jonka alana ovat parisuhdekoulutus ja työnohjaus. Asiakkaisen ongelmiin syventyminen ja niiden ratkaisut eivät saa jäädä päälle. -Olipa ihmisen ammatti mikä tahansa, tennis on erinomainen tapa rentoutua. Siinä kaikenlaiset mielialat korjaantuvat. Lisäksi onnistumisen kokemukset ylläpitävät hyvää energiaa.

HVS on hyvä yhteisö

Valitsin HVS:n seurakseni, kun olin juuri aloittanut tenniksen. Sen lipun alla olen aina pelannut enkä voisi kuvitella pelaavani muualla.
-Täällä ovat ne ihmiset, joiden kanssa on mukava toimia. On hyviä pelikavereita, joistakin heistä on tullut myös todella hyviä ystäviä. -Niin urheilullinen kuin nykyinen puolisoni onkin, jouduin sopimaan hänen kanssaan siitä, monestiko viikossa käyn pelaamassa, sillä pelikerta voi viedä matkoineen kaikkineen viisikin tuntia. Kuljen kotoa Espoosta Taliin polkupyörällä aina kun voin. Treenaan kerralla tunnista kahteen ja päälle tulee vielä kahvit pelikavereiden kanssa Talin Bistrossa. Meri pelaa säännöllisesti kolme, neljä kertaa viikossa ja lisäksi tulevat senioriliigaottelut. -Tennis on ollut ja on edelleen iso osa elämääni. On vaikea kuvitella, mitä innostavaa laittaisin tilalle, jos tennis olisi jotain syystä pakko lopettaa.

Teksti ja kuva: Riitta Närhi