Mitä tennis on? Shakkia, kamppailua, fyysistä ponnistelua vai teknistä taituruutta?

Minkälainen laji tennis on? Onko tennis shakin kaltainen älypeli, pallon ja mailan kanssa tapahtuva tekniikkalaji kuten esimerkiksi voimistelu vai monipuolisesti fysiikkaa koetteleva kymmenottelu? Jos vastausta kysymykseen lähdettäisiin etsimään ensin tenniksen säännöistä. Kun yksinkertaistetaan, niin tenniksen ja kaikkien muidenkin lajien säännöissä kerrotaan se, kuinka lajissa pärjätään ja miten lajia ”pelataan”. Tenniksen säännöistä pelaamisen kannalta oleellisia ovat pistelaskun ymmärtäminen, syöttövuorojen vaihtelu vuorotellen, kaksi syöttömahdollisuutta sekä rajat. Siellä on kerrottu myös se, kuinka piste voitetaan tai hävitään. Pisteen voittaa se, joka lyö viimeiseksi pallon kentän rajojen sisälle tai ensin osuu pallolla vastustajaan tai syöttäjä epäonnistuu molemmissa syötöissään eli tekee kaksoisvirheen. Lyömisen pitää tapahtua mailan jänteillä yhtenäisellä liikkeellä ja syötön aikana pelaaja ei saa koskettaa kenttää. Muuten lyömistä ei ole mitenkään tarkemmin määritelty.

Edellä olevasta seuraa loogisesti johtopäätös, että ainakaan tennis ei ole voimistelun tai taitoluistelun tapainen tekniikkalaji. Säännöissä ei ole mitään mainintaa siitä, miten tennistä pelataan oikeaoppisesti: ei arvostelukriteereitä tai sääntöjenvastaisia lyöntitekniikoita. Kuten voimistelussa tai luistelussa, myös tenniksessä vaaditaan erittäin pitkälle hiottua motorista taitoa. Sen muotoa vain ei ole samalla tavalla rajattu kuin edellä mainituissa lajeissa.

Shakissa pelaajalla on tietyn ajan puitteissa mahdollisuus analysoida vastustajan siirto, käydä läpi kaikki omat siirtomahdollisuutensa sekä vastustajan vastaukset niihin. Tämän tietoisen ajatusprosessin kautta shakinpelaaja yrittää valita aina tilanteeseen sopivimman ratkaisun. Tenniksessä on samanlainen havainnointi- ja päätöksentekoprosessi kuin shakissa. Tenniksessä pelaajalla on noin 1 sekunti aikaa havainnoida vastustajan lyönti, liikkua oikeaan paikkaan ja asentoon sekä päättää, minkälaista lyöntiä tässä tilanteessa olisi järkevintä yrittää. Jos pelaaja on hyvä analysoimaan edellisen oman lyöntinsä vaikutukset ja ennakoimaan vastustajan vastauksen, pystyy hän tätä prosessia hieman helpottamaan. Shakissa aikaa analysointiin ja päätöksentekoon on huomattavasti enemmän – tämä on lajeja suuresti erottava tekijä.

Tennis on erittäin fyysinen laji. Satoja kertoja ottelun aikana pitää reagoida vastustajan lyöntiin, lähteä mahdollisimman nopeasti liikkeelle, pysähtyä ja saavuttaa hyvä tasapaino ennen lyöntiä ja sitten vihdoin päästään lyömään palloa. Jo itse pallon lyöminen on fyysisesti rasittavaa, varsinkin kun sitä toistaa riittävän monta kertaa ja vielä paineen alaisena. Tästä ei varmaan kenelläkään pitkän kolmieräisen ottelun joskus pelanneella ole eriävää mielipidettä. Tenniksessä liikutaan kaikkiin suuntiin, joskus pitää hypätä ja joskus jopa syöksyä eli ketteryyttä kaivataan. Vaikka yksittäinen pallo tai ottelukaan ei yksinään välttämättä ole kestävyyden kannalta äärimmäisen rasittava, tarvitaan tenniksessä hyvää kestävyyttä. Ottelut voivat venyä pitkiksi ja olosuhteet olla esimerkiksi todella kuumat ja kestävät. Turnauksessa pärjätäkseen tarvitsee voittaa monta ottelua peräkkäin ja otteluiden panos ja vaativuus vain kasvaa viikon tai viikonlopun edetessä. Ja ammattilaistenniksessä kilpailukausi kestää lähes 11 kuukautta.
Kuitenkaan tenniksessä ei mitata mitään yksittäistä fyysistä ominaisuutta ja on jopa vaikea pistää ominaisuuksia tärkeysjärjestykseen. Tennispelaajan pitää olla kokonaisvaltaisesti atleettinen ja monipuolisesti taitava. Mutta atleettisuutta tai taitoa ei mitata senteillä tai sekunneilla kuten esimerkiksi yleisurheilussa.

Saksalainen professori Wolfgang Schöllhorn on tutkinut paljon taitoharjoittelua ja lajien taitovaatimuksia. Yksi hänen tutkimustuloksistaan on se, että ei ole olemassa kahta samanlaista suoritusta. Jokainen liikesuoritus on oma ainutkertainen kokonaisuutensa ja onnistuminen riippuu aina tilannekohtaisesti suorittajasta, tehtävästä (haetusta ratkaisusta) sekä toimintaympäristöstä. Tenniksessä avoimen taidon lajina, missä pelaajan pitää yhdistää aistien kautta saatu informaatio tarkoituksen mukaiseen liikkeeseen, saksalaisprofessorin tutkimustulosten ymmärtämisellä ja soveltamisella on erittäin suuri merkitys. Tämä on tärkeää jopa suljetun taidon kuten esimerkiksi ammunta tai voimistelu kaltaisissa lajeissa, mutta erityisen oleellista lajeissa kuten tennis, jalkapallo tai nyrkkeily. Oleellista on nopea havainnointi ja sen yhdistäminen liikkeeseen järkevällä tavalla. Ideaalisuoritusta ei ole olemassa, koska tilanteet ovat aina erilaisia. Taito- ja tekniikkaharjoittelussa ei ole kyse liikesuoritusten vaan ongelmanratkaisuprosessin, kuten vaikka pallon heittämisessä koriin, toistamisesta.

Liikemuisti toimii motoristen taitojen ohjauskeskuksena ja sijaitsee aivojen tiedostamattomalla alueella. Tämä on hyvä uutinen tenniksenpelaajille, koska tenniksessä aika on aina hyvin rajallinen tekijä. Mutta onneksi prosessit aivojen tiedostamattomalla puolella ovat äärettömän paljon nopeampia kuin vastaavat tietoisen puolen toiminnot: tiedostamaton mieli käsittelee samassa ajassa noin 280000 kertaa enemmän tietoa kuin tietoinen mieli. Tämä on siksi loistava uutinen meille kaikille tenniksenpelaajille, että tennistä pelatessa on niin paljon muutakin mietittävää. Pitää havainnoida vastustajaa, katsoa palloa ja päättää seuraava oma ratkaisu. Kunhan muistamme pitää mielessä sanonnan ”paralysis by analysis”, mikä pätee erityisen hyvin motorisista liikehallintataidoista puhuttaessa. Liika analyysi halvaannuttaa eli hidastaa ja kömpelöittää suoritusta.

Nyrkkeilyssä ja vapaaottelussa ottelijoiden tarkoituksena on vahingoittaa vastustajaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Tenniksessä meillä on samansuuntainen tavoite, välissä on vain verkko ja ”vahingoittaminen” tapahtuu pallon avulla. Haluamme, että vastustajalla tulisi kiire seuraavaan lyöntiinsä, hän joutuisi lyömään huonosta asennosta tai muulla tavalla tilanne olisi sellainen, ettei pallo enää tulisi meidän puolellemme takaisin. Vielä hienompaa, jos vastustaja ei ehdi ollenkaan palloon – tosin tässäkin tilanteessa voittaa vain yhden pisteen. Miten sillä pallolla voi vastustajan peliä hankaloittaa? Palloa voi sijoittaa sivu- ja syvyyssuunnassa, voi lyödä kovaa tai hiljaa, käyttää erilaisia kierteitä, pallon lentorata voi olla korkea tai matala ja pallon voi pelata nopeasti tai hitaasti takaisin vastustajalle. Mielenkiintoinen keskustelunaihe on se, mikä on näiden erilaisten lyönnin laatutekijöiden välinen prioriteettijärjestys eritasoisilla ja erilaisen pelityylin omaavilla pelaajilla. Se mikä on varmaa, eri tilanteissa niistä tarvitaan erilaisia kombinaatioita. Korkea tappolyönti keskikentältä saisi lähteä kovaa ja sivusuunnassa tarkasti, ahdinkotilanteessa syvä ja hiljainen pallo keskelle kenttää voi olla paras ratkaisu ja hyökkäyslyönnissä noususta hyvällä pituudella pelattu pallo voi osoittautua tehokkaimmaksi keinoksi.

Edellä olevalla pohdinnalla ja esimerkeillä olen yrittänyt avata omaa näkemystäni siitä, minkälainen laji tennis mielestäni on. Minulle tennis on taitopeli, missä lisäksi korostuu lajin kamppailuluonne sekä kovat fyysiset ja henkiset vaatimukset. Oikeaa ja väärää vastaustahan ei ole olemassa ja jokainen voi korostaa eri asioita ja muodostaa oman tulkintansa – ainoastaan säännöt ovat mielipiteenmuodostusta hieman rajoittava tekijä. Ehkä tämä on taas yksi hienon lajimme ominaispiirteistä.

Saku Siivonen
HVS:n valmennuspäällikkö