Urheilijanuorukainen – HVS:n Otso Martikainen
HVS:n 13 -vuotias Otso Martikainen lyö palloa valmentajansa Ville Tuovisen kanssa Talin tenniskeskuksessa. On aikainen lokakuinen keskiviikkoaamu. Ulkona synkkää, mutta Otson silmissä palaa valo. Kengistä kuuluu kitkan synnyttämää kitinää, kun Otso liikkuu kentän kulmasta kulmaan. Hän janoaa jokaista palloa. Ei kuulu puhetta, vain pallon pauke kuuluu, kun pidetään tempoa yllä. Annetaan tekemisen puhua. Välillä Otso tekee virheen, mutta se ei näy Otson kehonkielestä. Hän ilmi selvästi haluaa tehdä suorituksen uudelleen, vähän paremmin ehkä huolellisemmin. Valmentaja Ville Tuovisen paita näyttää olevan likomärkä hiestä. Hän on selvästi päättänyt laittaa itsensä likoon vähintään yhtä paljon kuin valmennettavansa. Koittaa juomatauko. Otso ja Ville istuvat hetkeksi penkille vaihtamaan ajatuksiaan kyseisestä harjoituksesta. Molemmilla näyttäisi olevan yhtenäinen näkemys harjoittelun kulusta ja mitä pyritään yhdessä kehittämään. Hetken kuluttua homma jatkuu. Hieno urheiluaamu.
Nuoren urheilijan arvot
Silmiinpistävää on Otson urheilullisuus ja asenne urheilemiseen. Erkka Westerlund puhuu tuoreessa kirjassaan muun muassa henkisesti vahvoista junioriurheilijoista. Hänen mielestään henkisesti vahvat nuoret urheilijat omaavat liikunnasta saaman tyydytyksen niin vahvana, etteivät ehdi murehtimaan tai ottamaan liiammin paineita juuri muista tekijöistä. Urheilun arvot ovat nuorella niin vahvat, että ne menevät tuloksen edelle kehittymisessä huippu-urheilijaksi. Usein juuri tämä asenne tuo mukanaan harjoitteluun jo itsessään laatua ja sitä kautta kaupan päälle menestystä. Jatkuvaa kehitystä. Otson tekemistä ja aitoa tennisiloa seuratessa, sivuaa hän monin tavoin sitä, mitä Westerlund kirjassaan useilla sivuilla pyrkii jalostamaan suomalaiseen urheiluun ja urheiluvalmennukseen.
”Otso ei koskaan selittele, etsi tekosyitä tai vähättele vastustajiaan voiton tai tappion jälkeen. Mielestäni aika terve suhtautuminen kilpaurheiluun noin nuoreksi pojaksi. Varmasti sen takia hän ei stressaannu harjoituksissa eikä otteluissa, vaan pystyy nauttimaan aina urheilun antamista kokemuksista”, arvelee valmentaja Tuovinen.
Otso on tällä hetkellä ikäistensä Tennis Europe-rankingin sijalla 17, ja Otson taso riittää kamppailemaan Euroopan terävimmän kärjen junassa. Siitä osoituksena kilpailuvoitot kaksin- ja nelinpelissä lokakuun lopulla Latvian Tennis Europe 14-vuotiaiden sarjassa. Matkalla turnausvoittoon kaatuivat isojen tennismaiden Puolan ja Ranskan kärkipelaajat.
Varhaisnuoruuden tuhannet tunnit
Otson perheeseen kuuluvat äiti YiKyoung ja isä Jani. Otso asui taaperoikäisenä muutaman vuoden Nummelassa, jossa hän kävi liikuntapäiväkotia. Otso on kävelemään oppimisen jälkeen ollut aina menossa ja jalkeilla. Jo 3-vuotiaana Otso kulki isänsä kanssa pyörällä päiväkotiin päivittäin melkein kolmen kilometrin matkan per suunta. 4-vuotiaana Otso tykästyi jalkapalloon ja jääkiekkoon. Hän osallistui Nummelan palloseuran jalkapallo- ja jääkiekkokouluihin. Pihapelit olivat jo nuorena lähellä Otson sydäntä. 7-vuotiaana Otso innostui myös tenniksestä. Hän kävi HVS:n tenniskoulun tunneilla kahdesti viikossa. Jo melko pian Otso nähtiin HVS:n kilpavalmennusryhmissä useamman kerran viikossa ja Talissa järjestettävissä kansallisissa kilpailuissa. Usein Otso nähtiin myös viikonloppuisin kehittämässä yksin syöttöään tai laukomassa jääkiekkoja maaliin. Se teki heti valmentajiin vaikutuksen.
”Otsolla on käynyt tuuri, että jalkapallossa, jääkiekossa ja tenniksessä kohdalle on osunut innostavia valmentajia heti alusta asti, kaikki on sitä kautta lähtenyt luonnollisesti rullaamaan”, toteaa Otson isä Jani. Otso on tykännyt kokeilla pienestä asti eri lajeja. Kaikista niistä leikeistä ja peleistä on syntynyt uskomaton määrä vapaa-ajan liikuntaa.
”Pyysin Otsoa 10-vuotiaana pitämään muutaman kuukauden ajan harjoituspäiväkirjaa urheilumääristä ja fiiliksistä. Otso täytti sitä tunnollisesti iltaisin. Päiväkirja oli tupaten täynnä urheilua ja leikkiä. Muistaakseni mentiin reippaasti yli 1400 tunnin vuosivauhtia. Se tarkoittaa 27 tuntia viikossa monipuolista liikuntaa”, kertoo HVS:n esikilpavalmentaja Timo Kunnas.
Määrät ovat nyt maksamassa itseään takaisin Otson urheiluelämässä. Ei pitäisi helpolla tulla loukkaantumisia, eikä kehitysesteitä urheilupolulla. Tämän kaltaisia urheilumääriä suositellaan huippu-urheilijan polulle suuntaavia kohtaan. Ne ovat kovia lukemia, mutta eivät sovi kaikille lapsille. Kaikki pitää lähteä lapsesta itsestään.
”Otson kohdalla nämä urheilumäärät ovat tulleet kuin itsestään. Poika on halunnut yksinkertaisesti liikkua ja harrastaa niin paljon. On vain pitänyt ohjelmoida normaalit viikkorutiinit niin, että pystymme mahdollistamaan hänen osallistumisensa kaikkiin harjoituksiin, leireihin ja peleihin”, sanoo isä Jani.
Eri lajeja pystyy harrastamaan ainakin kolmea kerrallaan kolmetoistavuotiaaksi asti, sen Otson perhe on osoittanut. Vasta puoli vuotta sitten Otso joutui jättämään jalkapallon pois viikko-ohjelmasta. Jalkapalloa saa pelata onneksi vielä vapaa-ajalla ja tennisharjoituksissa alkulämmittelynä.
Tennis, jääkiekko, tennis, jääkiekko…
Otson harjoitusviikot ovat syksyllä muodostuneet kuudesta tennis- ja neljästä jääkiekkoharjoituksesta. Siihen päälle molempien lajien oheistreenit ja ottelut. Valmentaja Ville, Otso ja Otson vanhemmat ovat rakentaneet kalenterin, johon mahtuvat niin jääkiekko-otteluita kuin tennisturnauksia. Kansainväliset turnaukset ovat viikon pituisia. Otso menestyy koulussa hyvin. Hän on jo nuoresta asti oppinut järjestämään aikataulunsa niin, että koulu pitää hoitaa moitteettomasti.
Viimeiset seitsemän vuotta on pystytty yhteen sovittamaan tennis, jääkiekko ja jalkapallo. Noin vuoden sisällä joutuu Otso kuitenkin aika kovan päätöksen eteen. Sekä tenniksessä että jääkiekossa hyvin menestyvän nuorukaisen pitää tehdä päätös, jos haluaa ajaa unelmiaan takaa enemmän toisessa kuin toisessa rakkaassa lajissa. Kilpailu kovenee sekä kiekossa että karvapallossa.
”Toisinaan unelmissani näen itseni NHL-jäillä kiekkoilemassa ja toisinaan Eurosportilla lyömässä palloa”, toteaa Otso nuoren pojan unelmistaan.
Valinta ei totta totisesti tule olemaan helppo, mutta sen voi jo sanoa, oli Otson päätös mikä tahansa, niin lajit ovat hienosti tukeneet toinen toisiaan ja Otson kehitystä urheilijana ja ihmisenä. Ja mikä tärkeintä, päätös tulee Otson omasta sydämestä.
Vanhemmat mahdollistajina
Kun Otson vanhempia YiKyoungia ja Jania seuraa tennis- tai jääkiekkokatsomossa, heistä huokuu rauhallisuus. Heidän sisällään varmasti jännittäminen on välillä kovaakin, mutta ulospäin ei sitä helpolla näy. Edustavat niin sanottuja tasaisia urheiluvanhempia. Luottavat lapsensa omaan urheilunälkään, harjoittelun systemaattisuuteen ja ovat pitkäjänteisiä tukijoita.
”Vanhempieni tuki on ollut minulle todella tärkeää. Emme juuri koskaan puhu yksittäisistä tenniksen osa-alueista, vaan spekuloimme ja fiilistelemme urheilua yleisellä tasolla”, sanoo Otso.
Otson isä sanookin, että pyrkivät heikkojenkin otteluiden jälkeen löytämään aina joitain positiivisia asioita menneestä kokemuksesta.
”Otson vanhempien rooli on ollut todella tärkeää. He keskittyvät mielestäni vanhempina oleellisiin asioihin Otson kehityksessä. Heidän kanssaan on ollut helppo toimia. Näemme muutaman kerran vuoden aikana ja käymme läpi tulevan kalenterin. Muuten he pysyttelevät taka-alalla ja antavat Otson harjoitella ja pelata rauhassa” kertoo Tuovinen.
Otso ei juuri koskaan vaikuta väsyneeltä, vaikka urheilumäärät ovat kovat. Otson perheessä on aina painotettu unen ja ravinnon merkitystä kasvavalle nuorelle. Sen näkee, kun seuraa Otson tekemistä urheilukentällä, mutta myös sen ulkopuolella. Elämäniloisuus paistaa pojasta kauas ja sen aistivat kaikki ketkä hänen seurassaan kulloinkin ovat.
Vahvuuksien kautta
Otso kertoo vahvuuksiinsa tennispelaajana henkiset- ja fyysiset vahvuudet. Myös vahvan syötön ja peruslyönnit, hän nimittää pelinsä syömähampaiksi.
”Näkisin Otson vahvuuksina lujan voitontahdon ja kyvyn pelata sitä paremmin, mitä tiukempi tilanne otteluissa. Otson pelin eri osa-alueet ovat menneet eteenpäin. Erityisesti kämmen- ja syöttöpeli”, kertoo Tuovinen.
Otso itse näkee kehityskohteikseen eteenpäin pelaamisen ja lentopelin kehittämisen.
”Syöttöä ei koskaan voi harjoitella liikaa”, hymähtää Otso.
Otso mielletään valmentajien ja pelikavereiden keskuudessa mukavana valmennettavana ja harjoituskaverina.
”Hän antaa aina kaikkensa ja haluaa kehittyä paremmaksi jokainen päivä. Otso on erittäin positiivinen kaveri, joka tulee aina hyvällä tuulella treeneihin, satoi tai paistoi, päättää Tuovinen.
Vielä tämän vuoden puolella Otso pelaa kotimaisten kisojen lisäksi muutaman kansainvälisen turnauksen. Joulun tienoilla Otson jääkiekkojoukkue HIFK suuntaa pariksi viikoksi Kanadaan ja Yhdysvaltoihin turnauksiin. Ensi keväänä Otson kilpailukalenterin pääkisoihin kuuluvat 14-vuotiaiden Tennis Europen 1.kategorian kilpailuja mm. Ruotsissa, Englannissa, Ranskassa, Tsekissä yms Euroopan maissa.
Otso haluaa sanoa HVS:n nuoremmille junioreille terveiset:
”Vetäkää jokainen harjoitus täysillä ja treenatkaa hyvällä fiiliksellä ja ennen kaikkea urheilkaa paljon jos siltä tuntuu”.
HVS toivottaa Otsolle nautinnollisia hetkiä urheilun parissa ja menestystä otteluihin niin tennisareenoilla kuin kiekkokaukaloissa.
HVS Toimitus
