Petra Puheloisen haastattelussa valmentaja Tapio Nurminen

Ex-tennisammattilaisen HVS:n Tapsa Nurmisen sydän sykkii tennikselle edelleen: ”Seniorikilpailut piristävät valmentajan ja yrittäjän arkea”

”Olen elänyt pelivalmiudessa koko elämäni. En oikein osaa edes ajatella mitä ja millaista oli elää ilman tennistä”, Taivallahden tenniskeskuksessa perheyritystä pyörittävä ja HVS:ssä tennistä valmentava Tapsa kertoo. ”Tennis on arkeamme. Vietän päivittäin usean tunnin tenniskentällä, ja pitkän tovin Taivallahden arjessa. Elän edelleen tennistä sen useissa eri muodoissa”, Tapsa selventää.

Nuorena poikana tennisammattilaisuus oli varteenotettava uravaihtoehto. ”Löysin joskus lapsena kirjoittamani aineen, jossa olin ”isona” tennispelaaja, poliisi tai yrittäjä”, Tapsa muistelee. Näistä uramahdollisuuksista kaksi onkin jo toteutunut.

Imatralla, aivan pikkupoikana puisella kössimailalla alkanut tennisharrastus muuttui menestyksen myötä vähitellen vakavammaksi. Ensimmäinen mitali ja menestyminen tuli jo 9-vuotiaana piirinmestaruuskilpailuiden kakkossijasta. Vähäisenlaisesti kansainvälisiä kilpailuja juniorina pelannut Tapsa löi kuitenkin itsensä läpi kansalliseen kärkeen 16-vuotiaana, voittaen silloin uransa ensimmäisen ikäluokkansa Suomen mestaruuden Lahden ulkomassoilla. Tuon mestaruuden jälkeen mestaruuksia ja menestystä kilpailuissa alkoi kertyä enemmänkin. Oman isänsä valmennuksessa aina 12- ikävuoteen asti harjoitellut Tapsa muutti vuonna 1996 pääkaupunkiseudulle ja HVS-tennikseen harjoittelemaan parempien harjoitusmahdollisuuksien, valmennuksen ja pelikavereiden perässä armeijan Urheilukoulun suorittamisen jälkeen. ”Tuolloin edustin kuitenkin vielä Joensuun tennisseuraa, jolla on ollut myös merkittävä vaikutus urheilu-urallani”, Tapsa kertoo. ”Vuodesta 2000 lähtien olen ollut HVS:n jäsen.”

Päivittäin HVS:ssä tuli harjoiteltua tennistä 2 kertaa yhteensä noin 4 tuntia, ja siihen fysiikkaharjoitukset päälle. Harjoitusten sisältö ja määrä vaihtui Tapsan mukaan kuitenkin kausien mukaan.

”Itse ns. ammattilaisuus tuli luonnostaan tulosten kautta. Pelattiin, pärjättiin ja se johti ATP-pisteiden metsästykseen pitkin maailmaa”, Tapsa kertoo.  ”Uran alkuvaiheessa Suomessa ja Baltian maissa järjestettiin neljän viikon mittaisia ”satelliittiturnauksia”. Niissä pelasi mukana paljon suomalaisia. Muistelisin meitä olleen parhaimmillaan yli 20 pelaajaa mukana samassa kilpailussa (karsinnoissa ja pääsarjassa). Parhaimmat menestyivät jo pääsarjoissa ja saivat ATP-pisteitä, joiden avulla sitten avautui mahdollisuus pelata samankaltaisia turneita muuallakin. Itse kuuluin tähän joukkoon”, Tapsa selventää tuon ajan suomalaista tennisaikaa. Uravalinta oli selvä: ”Jatko-opinnot ylioppilaskirjoitusten jälkeen eivätkä Amerikan koulumahdollisuudet käyneet edes mielessä. Yritin menestyä tenniksessä.”

Suomessa Tapsan ikäluokka (1972-77) tenniksessä oli kovatasoinen. Tuohon aikaan tuttuja nuoria lupaavia miespelaajia olivat mm. Kim Tiilikainen (paras kaksinpeli ATP 207), Ville Liukko (paras kaksinpeli ATP 117), Tuomas Ketola (paras kaksinpeli ATP 130), Tommi Lenho (paras kaksinpeli ATP 291), ja Janne Ojala (paras kaksinpeli ATP 295), joista jokainen nousi miesten ATP-listoilla vielä tänä päivänäkin kunnioitettaville sijoille. Parhaimmillaan Tapsa oli miesten ATP-kaksinpelilistalla vuonna 1998 sijalla 212. Peliuran saavutuksissa komeilevat n.10 turnausvoittoa Satellite tai Future tasolla. Challenger turnauksissa paras saavutus on puolestaan välierä. ”ATP-turnauksen pääsarjapaikan saavutin kerran, Prahassa. Tappio tuli tiukasti kolmessa erässä,” Tapsa muistelee ammattilaisuusaikojaan. Suomen kovaa miespelaajien tasoa nimenomaan 1975- ikäluokassa kuvastaa nimenomaisesti myös se tosiasia, että Suomi oli maailmanlistan kakkonen tuossa Tapsan ikäluokassa heti tenniksen mahtimaan, Espanjan, jälkeen.

Tennisammattilaisen uran loppuminen merkitsi uutta käännettä elämässä. ”Viimeisten keväällä 2002 pelattujeni ammattilaisturnausten jälkeen aloitin syksyllä 2002 opinnot Haaga-Helian ammattikorkeakouluohjelmassa Vierumäellä”, Tapsa kertoo. Myös valmennus tuli kuvioon heti oman kilpauran päätyttyä. ”Talvikauden 2002 en vielä valmentanut paljoakaan, mutta jo kesällä 2003 kerättiin n.20 innokasta 7–9- vuotiasta tennisjunioria, joita juoksutin kolme kertaa viikossa opintojen ohella”, Tapsa selventää. Oma pelaaminen ei myöskään ole jäänyt missään vaiheessa kokonaan pois, vaan ”tuli pelattua pieniä turnauksia ja sarjapelejä myös tuona ensimmäisenä talvikautena.”

“Tuo Vierumäen koulutusohjelma, Bachelor of Sports and Leisure management DP1 (AMK), on edelleen olemassa ja on erityisen suosittu erityisesti etenkin joukkuelajien, kuten jääkiekon, parissa olevien kesken. Pääteemana oli ihmisten valmentaminen. Kahden lähiopetusvuoden jälkeen tulin sitten suorittamaan 1,5 vuoden työharjoittelujakson HVS-tennikselle”, Tapsa kertoo ja toteaa olleensa tyytyväinen opintojen antamiin oppeihin. ”Koulutusta ja osaamista täydentämään halusin suorittaa myöhemmin vielä urheilumarkkinoinnin erillisopinnot ja sekä myös Liikunnan kehittämisen ja johtamisen ylemmän korkeakoulututkinnon (YAMK)”, Tapsa selventää.

”Siirtyminen kentältä ns. siviilielämän pariin sujui loppujen lopuksi hyvin. Oli tärkeää, että oli paljon tekemistä.”

Urheilullinen elämäntapa on jäänyt ja Tapsa tykkää liikkua useasti vapaa-ajallaan viikon aikana. ”Tennistä tulee pelattua mm. säännöllisesti kerran viikossa perheen kanssa ja muutenkin”, Tapsa kertoo. Viikkoon mahtuu myös kuntosalia, hiihtoa, golfia ja senioriliigaotteluita.

”Senioriliiga on erinomainen tapa palata sopiva määrä otteluita hyvässä porukassa. Nykyisin yritämme järjestää kotipelien yhteyteen yhdessäoloa pelien jälkeen, sekä mennä vierasotteluihin isommalla porukalla.  Yritämme pelata jopa useamman kotipelin samanaikaisesti, jotta saamme kivan tapahtuman aikaiseksi.

Pelit virkistävät useaksi päiväksi, kävi niissä sitten tuloksellisesti, miten vaan”, Tapsa kehuu senioriliigan ilmapiiriä.

”Kansainväliset senioriturnaukset puolestaan ovat yleisesti ottaen upeasti järjestettyjä ja ovat vähän normaalia paremmissa olosuhteissa. Kyseessä on tennisturnaus, ilmapiiri varsinkin kentän ulkopuolella on positiivinen. Pelit sitten voi ottaa halutessaan vakavammin tai vähemmän vakavammin”, Tapsa suosittelee kilpailemista myös kansainvälisillä seniorikentillä.

Monen muun tavoin Tapsa suosittelee tennistä kaikille. ”Tenniksessä kehittyminen tapahtuu hitaasti, mutta varmasti. Opittuja asioita ei hevillä unohda pitkän tauonkaan jälkeen niin hyvässä kuin pahassakin.

Tennis antaa valtavia onnistumisen elämyksiä. Liikunnan siitä saa kelpo sivutuotteena. Tennis kehittää kokonaisvaltaisesti erinäisiä fyysisiä ja kognitiivisia kykyjä. Opit vaikka et yrittäisi oppia”, Tapsa avaa tenniksen tarjoamaa sisältöä.

Kehuja Tapsalta saavat luonnollisesti myös tennisseurat: ”Seurat antavat loistavan mahdollisuuden sukeltaa pitemmälle tenniksen saloihin, yhteisöön, ihmisiin, tapahtumiin, tunnelmiin. Osallistuminen HVS-tenniksen erinäisiin toimintoihin, laajentaa ja syventää seikkailua hienon lajin parissa.”

”Uskon, että tennis antaa paljon avuja kaikkeen liikuntaan, on se niin monipuolista ja reaktiivista.

Tavoitteellinen kilpaileminen ja harjoitteleminen on antanut hyvät palikat mihin tahansa muuhun. Se opettaa onnistumaan ja varsinkin epäonnistumaan ja kohtaamaan ylä- ja alamäkiä. Yksi parhaista tenniksen puolista on sen sosiaalisuus. Tennisyhteisössä tapaa kaikenlaisia hienoja ihmisiä”, Tapsa kehuu.

Suomen tenniksen tulevaisuuden ja nykyisyyden Tapsa näkee hyvin kirkkaana. Tennishallien käyttöasteiden ollessa hyvinkin korkeat tälläkin hetkellä, lisää tennishalleja ja -kenttiä pitäisi ehdottomasti saada rakennettua.

Ammattilaistenniksestä puhuttaessa, Tapsa korostaa myös pienten paikkakuntien merkitystä ammattilaistenniksen mahdollistajina: ”Olisi hienoa, jos pienempiäkin paikkakuntia saataisiin aktivoitua panostamaan vieläkin enemmän kilpa- ja ammattilaistennikseen kuin tähän mennessä on tehty. Toistaiseksi ammattimainen kilpaurheilu on ollut mahdollisempaa vain isoissa kasvukeskuksissa.”

Petra Puheloinen