Petra Puheloisen kolumni: Oona Orpana – ”Uskaltakaa unelmoida”

Oona Orpana – yksi Suomen naistenniksen lahjakkuuksista, joka valitsi kuitenkin opiskelut yliopistossa tennisammattilaisuuden sijaan

Pääsin haastattelemaan moninkertaista junioreiden ja aikuisten Suomen mestaria, Haminasta kotoisin olevaa Oona Orpanaa. Oona oli jo juniorina pelaaja, jolta moni odotti paljon. Oona treenasi Jarkko Niemisen tennisakatemiassa jo 11- vuotiaasta lähtien ja pääsi osallistumaan mm. junioreiden Grand Slameihin hyvin nuorella iällä. Kaikki merkit viittasivat siihen, että Oonasta tulee aikuisena vähintään yhtä hyvä pelaaja kuin Emma Laineesta. Oonasta odotettiinkin Emman manttelin perijää. Oona päätyi kuitenkin toisiin ratkaisuihin tennisuransa suhteen.

Alla Oonan haastattelu kokonaisuudessaan.

Kysymys: Sinusta odotettiin Emma Laineen seuraajaa maailman naisten ammattilaistenniksessä. Mikä johti siihen, että päädyitkin lopettamaan täyspäiväisen ammattilaisen elämän (ainakin toistaiseksi?)?

Oonan vastaus: ”Olin 19-vuotias ja lukion viimeisellä luokalla, kun päätin ensimmäisen kerran ottaa taukoa tenniksessä kilpailemisesta. Taukoa kesti noin vuoden, mutta se ei kuitenkaan ollut totaalinen tauko. Pelailin sinä aikana rennommin, noin 2-3 kertaa viikossa omaksi huvikseni ja pelailin liigamatseja Suomessa. Asenne tennistä kohtaan oli kuitenkin hyvin paljon rennompi. Päätös ottaa rennommin johtui siitä, etten enää tuntenut samanlaista iloa treenatessa kovaa ja pelatessa matseja. Minusta oli jo jonkin aikaa tuntunut, etten saa matseissa itsessäni irti sitä tasoa, millä osaisin pelata, vaan olo oli matsien aikana epämukava ja jännittynyt. Enemmän tosissaan aloin taas treenaamaan silloin, kun päätin lähteä jenkkeihin pelaamaan yliopistotennistä. Vuosi jenkeissä oli hieno kokemus, mutta kevään lopussa polvivammani uusiutui, jonka takia polveani on leikattu jo kolme kertaa. En pysty tällä hetkellä pelaamaan itse matseja ollenkaan polveni takia, enkä ole Suomeen palattuani treenannut itse myöskään polveni vuoksi. Kentällä tulee kyllä vietettyä aikaa valmentajan roolissa. Nautin tällä hetkellä elämästäni kaikin puolin, eikä samanlaista intohimoa pelaamiseen enää ole. Tavoitteeni ovat siirtyneet opiskelujen puolelle.”

Kysymys: Miten päädyit opiskelemaan tennisyliopistoon Yhdysvaltoihin?

Oonan vastaus: ”Olin aina ajatellut, etten aio lähteä jenkkeihin pelaamaan yliopistotennistä, koska se ei ole minun juttuni. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen olin yhä sitä mieltä, kunnes eräs periksi antamaton valmentaja sai mielenkiintoni heräämään. Viestittelimme valmentajan kanssa Instagramissa, eikä hän luovuttanut, vaikka sanoin hänelle suoraan, etten ole kiinnostunut yliopistotenniksestä. Hän sai minut kuitenkin suostumaan puheluun, jonka aikana mielenkiintoni todella heräsi, ja päätin antaa yliopistotennikselle mahdollisuuden. Kaikki läheiseni sanoivat minulle, että kannattaa lähteä, ettei ala myöhemmin kaduttamaan se, ettei ikinä lähtenyt ja kokeillut, koska kotiin pääsee aina takaisin. Näin minä sitten tein.”

Kysymys: Kerro vähän siitä hakuprosessista/kriteereistä joiden perusteella Yhdysvaltojen tennisyliopistoon saa täyden stipendin?

Oonan vastaus: ”Itselläni varsinaista hakuprosessia ei ollut, koska en ollut itse yhteydessä kouluihin. Kun puhuin valmentajan kanssa puhelimessa, hän kertoi, että saisin täyden stipendin ja selitti, mitä se pitää sisällään. Minun piti siis vain sanoa, että otan stipendin vastaan ja tulen. Tämän jälkeen piti kuitenkin netissä täyttää paljon lomakkeita. Akateemista puolta varten yliopistoon piti tehdä ”hakemus”, jotta tietosi rekisteröityvät systeemiin. Lisäksi piti hakea viisumia sekä täyttää joku lomake NCAA:ta varten saadaksesi ns. ”amatööri statuksen”, jotta voit saada oikeuden pelata yliopistotennistä. Myös viisumihakemus ja siihen liittyvät prosessit olivat aika työläitä ja koronan jälkeen viisumin saamisessa meni paljon aikaa. Lisäksi minun piti tehdä englannin kielikoe näyttääkseni yliopistolle, että pystyn opiskelemaan englanniksi. Itse en tiedä, mitkä kriteerit pitää täyttyä, että yliopistoon saa täyden stipendin.”

Kysymys: Minkälaisia olivat päivät tennisyliopistossa?

Oonan vastaus: ”Päivät olivat todella täysiä. Syyslukuakaudella, jolloin tenniskausi ei ole vielä alkanut, meillä oli noin 2-3 h tennis treenit joka päivä iltapäivällä. Kolme kertaa viikossa meillä oli salitreeni aamulla, joka alkoi jo ennen seitsemää aamulla. Kahtena päivänä, jolloin salitreeniä ei ollut, meillä oli nopeus / kestävyys treeni tenniskentällä iltapäivän tennistreenien jälkeen. Lauantaisin oli myös tennisharjoitus + juoksulenkki ja sunnuntai oli vapaa. Koulua oli päivisin muutama tunti treenien välissä. Läksyjäkin piti tehdä iltaisin ja niihin meni jonkun verran aikaa, mutta tehtävien taso ei ollut hirveän haastava Suomeen verrattuna. Kevätlukukaudella tenniskauden aikana fysiikkatreenejä kevennettiin paljon ja meillä oli esimerkiksi joogaa kerran viikossa. Tennistreenit pysyivät aika lailla saman kuin syksyllä ja matseja oli tammikuusta toukokuuhun lähes joka viikonloppu 2 kappaletta. Matkustettua tuli siis paljon.”

Kysymys: Mitä opiskelit Yhdysvalloissa?’

Oonan vastaus: ”Pääaineenani oli jenkeissä General Business, mutta ensimmäisen vuoden aikana suorittamistani 11 kurssista vain 4 liittyi jollakin tavalla pääaineeseeni. Jenkeissä pitää ensimmäisenä vuonna käydä vielä tosi paljon ”yleissivistäviä” kursseja, mitkä Suomessa käydään jo lukiossa.”

Kysymys: Yhdysvalloissa vietetyn vuoden jälkeen päädyit takaisin Suomeen opiskelemaan Aalto yliopiston kauppakorkeakoulussa. Mikä ajoi sinut takaisin Suomeen? Mikä Suomessa on parempaa kuin Yhdysvalloissa oli?

Oonan vastaus: ”Suomeen minut ajoi polvivammani, koska jos en pysty pelaamaan, ajattelen elämän olevan paljon kivempaa täällä lähellä perhettä ja kavereita. Suomessa koulutuksen taso on myös hyvin korkea, joten pelkän koulutuksen takia ei ollut järkeä jäädä jenkkeihin. Minusta myös tuntui, etten halua tenniksen olevan enää niin isossa roolissa elämässäni. Oli aika keskittyä muihin asioihin. Suomessa eläminen on mielestäni kaikin puolin hyvin helppoa ja asiat toimivat hyvin. Jenkeissä tuntui myös siltä, että elin yliopisto ”kuplassa”, koska kaikki mitä tein, liittyi jollain tavalla yliopistoon. Kaipasin siitä välillä irtipääsyä.”

Kysymys: Mitä tulevaisuuden haaveita ja tavoitteita sinulla on nykyään?

Oonan vastaus: ”Tällä hetkellä tavoitteeni liittyvät opiskeluun ja sitä kautta tulevaisuuden uraani. En tiedä vielä tarkkaan missä haluaisin työskennellä tulevaisuudessa, mutta opinnot ovat olleet hyvin kiinnostavia. Haaveilen oikeastaan vaan kivasta normaalista arjesta läheisten kanssa.”

Kysymys: Mitä roolia tennis näyttelee nykyään sinun elämässäsi?

Oonan vastaus: ”Valmensin junioreita kolme kertaa viikossa vuoden ajan tultuani takaisin Suomeen Jenkeistä. Tykkäsin valmentamisesta paljon ja pääsin myös parille ulkomaan reissulle mukaan valmentajaksi, mutta kuluneena kesänä halusin saada opiskeluihini liittyvää työkokemusta. Nykyään tenniskentällä tulee vietettyä aika vähän aikaa, mutta koen silti olevani osa tennisyhteisöä.”

Kysymys: Onko mahdollista vielä, että tähtäisit takaisin ammattilaistenniksen pariin?

Oonan vastaus: ”Tällä hetkellä sanoisin, että mahdollisuutta sille, että palaisin ammattilaistenniksen pariin ei ole. Tähän vaikuttaa osittain polveni tilanne ja lisäksi tavoitteeni ja intohimoni ovat nykyään muualla.”

Kysymys: Mitä neuvoja antaisit niille nuorille, jotka haaveilevat tennisammattilaisuudesta?

Oonan vastaus: ”Treenatkaa kovaa ja tehkää parhaanne joka päivä, myös niinä päivinä, kun ei aina huvittaisi. Älkää kuitenkaan unohtako pitää hauskaa ja tehdä arjesta sellaista, josta nautitte, koska se, että tenniksestä nauttii, on kaikista tärkeintä ja ilman sitä ei jaksa jokapäiväistä työtä. Uskaltakaa unelmoida ja asettakaa tavoitteita itsellenne, jotta voitte aina pitää mielessä, mitä varten treenaatte. Muistakaa kuitenkin myös se, että tennis ei ole koko elämä ja treenaamiselle ja kisaamiselle tarvitsee myös vastapainoa ihan muista asioista.”

Kysymys: Millaisena näet Suomen naistenniksen tilan tällä hetkellä?

Oonan vastaus: ”Meillä on paljon tyttöjunioreita, joissa on paljon potentiaalia ja tulee olemaan mielenkiintoista seurata heidän kehitystään tulevien vuosien aikana. Ammattilaiskiertueella olisi mukavaa nähdä vielä enemmän suomalaisia naisia tulevaisuudessa.”