HVS:n valmennuspäällikkö Saku Siivonen: Talkoolaisissa on voimaa
Suomalainen liikunta- ja urheilutoiminta, mikä tapahtuu sadoissa eri lajien seuroissa ympäri maata, on vuosikymmeniä elänyt vahvan talkootyön varassa. Vasta viimeisen vuosikymmenen aikana ja erityisesti suurimmissa kaupungeissa ja niiden suurimmissa seuroissa on tapahtunut iso muutos: tällä hetkellä seuratoiminnasta vastaa monissa paikoissa palkattu henkilöstö talkoolaisten sijasta.
Kuten aina muutoksessa, on tässäkin hyvät ja huonot puolensa. Seuran jäsenille on tarjolla aiempaa huomattavasti enemmän organisoitua liikuntaa ammattitaitoisessa ohjauksessa. Tällä on kansanterveydellisestikin merkitystä: ihmiset haluavat aiempaa enemmän ohjattua toimintaa liikkuakseen. Tämä on liikunnan kansainvälinen megatrendi, missä Suomi on vielä huomattavasti esimerkiksi muita pohjoismaita jäljessä. Lisäksi omatoimisen liikkumisen ja elämän yleisen liikunnallisen aktiivisuuden vähentyessä on aivan välttämätöntä, että tarjolla on kaikenikäisille sopivaa ja mielekästä tekemistä.
Palkattu henkilöstö voisi antaa vielä nykyistä paljon paremmat mahdollisuudet seuroille vastata tähän liikkumattomuuden haasteeseen. Voisi olla paljon enemmän toimintaa esimerkiksi lapsille ja nuorille aikaisessa iltapäivässä heti koulujen loppumisen jälkeen. Tämä vaatisi ehkä seuroilta innovatiivisempaa otetta ja valtiovallalta/ kunnilta ymmärrystä liikunnan merkityksestä. Henrik Dettman kirjoitti aiheesta erittäin ansiokkaan kirjoituksen muutama viikko takaperin: https://yle.fi/urheilu/3-10592332. Miksi sama ajatusmalli ei toimisi ja pätisi myös työntekijöiden työpäivän aikaiseen liikuntaan.
Seurakentässä tapahtuneen ja tapahtuvan murroksen yksi varmasti huono puoli on ollut harrastamisen kustannusten nousu. Asiaan liittyy toisaalta paradoksi, koska kysyntä ohjatulle toiminnalle on koko ajan kasvussa ja tunku niihin seuroihin, missä on eniten palkattua henkilöstöä ja kustannukset korkeimmat, on kovinta. Tarkasteli asiaa mistä näkökulmasta vain, on selvää, että kustannusten nousu ei voi loputtomasti jatkua. On kestämätöntä terveyden ja urheilun kannalta, jos köyhimmällä kansanosalla ei ole varaa yhteenkään harrastukseen tai heidän lapsillaan mahdollisuutta kokeilla ja löytää heille sopivaa harrastusta, ehkä jopa omia erityiskykyjä vastaavaa toimintaa. Tässä on iso haaste meille kaikille mukaan lukien seurat, kunnat, valtio kuin yrityksetkin. Miksi esimerkiksi työeläkeyhtiöt eivät tue enempää liikuntaa, vaikka on aukottomasti osoitettu, miten jokainen panostettu euro tulee takaisen 2-3 kertaisesti. Tai voisiko joku yritys jopa saada kilpailuetua työntekijämarkkinoilla luomalla aivan uudenlaisen mallin työntekijöiden hyvinvoinnin ja terveydyn edistämiseksi yhdessä esimerkiksi urheiluseuran ja lääkäriaseman kanssa.
Tenniksellä on eri lajeja tarkastellessa hyvä tilanne. Monet tennisseurat ovat jo yli vuosikymmenen toimineet pääosin palkatun henkilökunnan toimesta. Kuten nyt näyttää into talkootyöhön on entisestään vähentymässä ja monet seurat ja lajit ovat erittäin suuren mullistuksen edessä: aiemmin talkoovoimin pyöritetty toiminta pitäisi jatkossa toteuttaa palkkatyönä. Mistä ihmiset ja rahat tähän?
Vaikka tennisseuroissa perustoiminnan pyörittämiseen ei välttämättä tarvita talkoolaisia, on heillä nyt ja tulevaisuudessa edelleen erittäin suuri merkitys seuratoiminnassa. Ei olisi tenniskilpailuja, erilaisia tapahtumia tai vaikka seniorien pelireissuja Ruotsiin ilman vapaaehtoisia. Myöskään sarjatenniksessä ei olisi juurikaan joukkueita ilman monien ihmisten arvokasta työpanosta.
Kun kuuntelee ja katselee monia vapaaehtoisia Talissa, ei voi välttymättä ajatukselta, että he kokevat saavansa siitä jotain rahaa arvokkaampaa. Ehkä se on yhteisöllisyyttä, saa olla rakkaan harrastuksen kanssa tekemisessä ja tavata kavereita. Näkee uusien tennisharrastajien kasvavan ja kokee tekevänsä jotain arvokasta. Seuran toiminnan monimuotoisuuden kannalta tämä on mittaamattoman arvokasta – toivottavasti jokainen talkoolaisista myös kokee, että seura arvostaa heidän panostaan.
HVS haluaa herättää henkiin taas ensi marraskuussa muutaman vuoden uinuneen miesten ATP Challenger -kilpailun ja järjestää samalla naisten 25000 $ ITF-kilpailun. Ponnistus vaatii taakseen merkittäviä tukijoita sekä satoja talkoolaisia. Työtä ja työtehtäviä löytyy jokaiselle halukkaalle oman kiinnostuksen ja ajan käytön mukaan. Tarvitaan linjatuomareita, pallopoikia, järjestyksen valvojia, keittäjiä, autokuskeja ja monia muita tekijöitä. Nuorimmat talkoolaiset ovat noin 8-vuotiaita pallotyttöjä ja -poikia ja kokeneempaa kaartia edustaa keittiötä pyörittävät ihanat rouvat.
Tule mukaan Suomen suurimpaan tennisperheeseen ja tuo kaverisikin! Seuraava suurempi ponnistus on huhtikuussa Talissa järjestettävä naisten maajoukkueiden välinen Fed Cup -kilpailu. Se on hyvä hetki hypätä mukaan vapaaehtoistyön antoisaan maailmaan ja ottaa kaverikin mukaan.
Saku Siivonen